Kiitämme Terhi Aalto-Setälää, Marke Hietala-Peltosta ja Päivi Ruokoniemeä palautteesta artikkeliimme "ADHD:n lääkehoitoa ei tarvitse pelätä – vinkkejä käytännön työhön" (1,2,3).

Lääkärilehden pyynnöstä käsittelimme artikkelissa ADHD-lääkkeitä käytännön näkökulmasta. Diagnosointi ja psykososiaalinen hoito oli rajattu ulkopuolelle.

Niukasti kirjallisuudessa käsitelty lääkkeiden kombinointi sisällytettiin artikkeliin, sillä lehden lukijakunnassa on erikoissairaanhoidon ja kaikenikäisten komplisoituneiden ADHD-potilaiden lääkäreitä.

Aalto-Setälä kysyi, eikö lapsilla pitäisi aina ensin kokeilla muita hoitoja.

Lue lisää: Lasten ADHD:n hoitoa pitää keskittää

Lääkkeillä ei voi eikä tule korvata tukitoimia, pedagogisia järjestelyitä eikä psykososiaalista hoitoa. Lääkitys voi kuitenkin olla välttämätöntä aloittaa heti, jos oireet ovat vaikeat (4). Siihen kannattaa liittää psykososiaalisia hoitoja, sillä hoidot kohdentuvat eri asioihin. Ilman lääkkeiden tukea muu hoito ei välttämättä tuota tulosta.

Ruokoniemi viittasi valmistajan ohjeeseen vuosittaisesta lääketauosta.

Lue lisää: Lasten ADHD-lääkitys vaatii korjausta

Pitkäaikaiskäytössä on olennaisinta arvioida vastetta, tarvetta ja haittoja. Kansainväliset suositukset eivät edellytä vuosittaisia taukoja, vaikka suosittelevat harkitsemaan niitä (4,5,6). 

Ruokoniemi nosti esiin vuonna 2023 julkaistun Cochrane-katsauksen, jonka mukaan näyttö metyylifenidaatin tehosta on heikko (7).

Katsaukseen on kohdistettu kritiikkiä. Sokkoutuksen puutteen aiheuttamaa harhan riskiä ja tulosten ristiriitaa on ylikorostettu Grade-käsikirjan ohjeista poikkeavalla tavalla, eikä herkkyysanalyysin tuloksia ole otettu huomioon (8). Katsaus pitää lääkettä vaikuttavana, mutta näytönastetta on laskettu liioitellusti.

Edellä mainituista syistä emme täysin allekirjoita katsauksen päätelmiä.

Ruokoniemi nostaa esille myös kirjoittajien yhteistyön lääkeyritysten kanssa. Lääkärilehti on korjannut sidonnaisuuksissa tekemänsä virheen. Puustjärvi on saanut yksittäisiä luentopalkkioita, Leppämäki lisäksi kongressikulukorvauksia. Muilla kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia lääketeollisuuteen.

Kuten Ruokoniemi toteaa, Käypä hoito -suositus tai työryhmä ei voi muuttaa ADHD:n diagnosointiin ja hoitoon vaikuttavia rakenteita. Niistä ovat vastuussa hyvinvointialueet.

Aalto-Setälän ja Hietala-Peltosen kanssa olemme samaa mieltä siitä, että ADHD:n diagnosoinnin ja hoidon keskittäminen perusterveydenhuollossakin neurokehityksellisiin oireyhtymiin ja niiden erotusdiagnostiikkaan perehtyneille työntekijöille tukisi hoitoa.

Päivitetty ADHD:n Käypä hoito -suositus julkaistaan toukokuun lopulla. Työryhmä on käynyt laajasti keskustelua palautteiden antajien esille nostamista asioista ja pyrkinyt kirkastamaan suosituksen sanomaa.

Päivitys korostaa huolellista diagnostiikka ja psykososiaalisten hoitojen merkitystä. Lääkärilehden artikkelin tavoite oli tukea lääkityksiä toteuttavien lääkärien työtä.

Lue lisää: Haetaanko ratkaisuja liian usein ADHD-lääkkeistä?