Monikanavainen rahoitus ei ole sattumaa – se johtuu tarpeista
Aivan kuten joki löytää uomansa ja polku tallaajansa, terveydenhuolto muovautuu monikanavaisen rahoituksen suuntaan. Jos se olisi huono asia, miksi se olisi yhä olemassa – ja vieläpä kehittynyt vuosikymmenten ajan?
Monikanavaisuus ei ole virhe vaan vastaus monimutkaiseen todellisuuteen.
Se syntyy tarpeesta yhdistää julkinen vastuu, yksityinen täydentävyys ja ihmisten elämäntilanteet. Yksikanavainen malli voi kuulostaa hallinnollisesti siistiltä, mutta se ei kykene vastaamaan palvelutarpeiden, rahoitusriskien eikä alueellisten erojen moninaisuuteen.
Monikanavaisuus tuo mukanaan kymmenen keskeistä etua:
1. Joustavuus – Rahoituslähteiden moninaisuus mahdollistaa reagoinnin muuttuviin tarpeisiin.
2. Riskien hajautus – Taloudelliset paineet eivät kasaannu yhdelle taholle.
3. Kohdentaminen – Työterveys, opiskelijapalvelut ja ikääntyneiden hoiva voivat saada erillistä rahoitusta.
4. Tehokkuus – Kilpailu ja vaihtoehdot kannustavat kustannusvaikuttavuuteen.
5. Innovaatiot – Uudet palvelumuodot voivat syntyä eri rahoituskanavien kautta.
6. Vakaampi rahoituspohja – Usea lähde tasapainottaa talouden heilahteluja.
7. Asiakaslähtöisyys – Kotitalouksien ja työnantajien rooli voi lisätä vaikuttamista palveluihin.
8. Alueellinen räätälöinti – Kunnat ja hyvinvointialueet voivat soveltaa rahoitusta paikallisesti.
9. Kansainvälinen vertailtavuus – Monikanavaisuus mahdollistaa oppimisen muista maista.
10. Kestävyys – Monikanavainen malli on osoittanut kykynsä selviytyä kriiseistä.
Yksikanavainen malli sen sijaan keskittää riskit, rajoittaa joustavuutta ja altistaa poliittisille heilahduksille. Se voi houkutella hallinnollisesti, mutta on käytännössä haavoittuva.
Monikanavaisuus ei ole täydellinen – se vaatii läpinäkyvyyttä, koordinointia ja jatkuvaa arviointia.
Mutta sen olemassaolo ei ole sattumaa. Se on vastaus siihen, mitä ihmiset tarvitsevat: monimuotoisia, saavutettavia ja kestävällä tavalla rahoitettuja terveyspalveluja.
Entäpä jos kehitämme monikanavaista järjestelmäämme asiakaslähtöisesti tuoden riittävän hyvät palvelut koko väestölle?
Omalääkärijärjestelmä, työterveyshuolto, vakuutuspohjainen terveydenhuolto, opiskelijaterveydenhuolto, julkinen ja yksityinen erikoissairaanhoito tukevat ja täydentävät toisiaan. Päällekkäisyys tuo palvelukykyä, kilpailua, vaihtoehtoja, resilienssiä. Kaikkia näitä osa-alueita voidaan kehittää palvelemaan kokonaisuutta.
Kutsun tämä terveydenhuollon evoluutiomalliksi.
Viisautta on rakentaa puiston kävelykujat vasta kun on nähty, mihin polut syntyvät.
