Pohjoishelsinkiläisessä lähiössä pelataan sanapeli Scrabblea, ääkkösillä. Porukasta vain yksi puhuu sujuvaa suomea. Muut opettelevat.

Pelureiden kanssakäyminen hoituu maailman puhutuimmalla kielellä, in broken English.

Peliseurue taitaa kaikki maailman top-5 valtakieltä. Laskeskelemme, että voisimme keskustella sujuvasti yli 2 miljardin maan asukkaan kanssa. Suurimpana ongelmana kuitenkin on, tuleeko sanaan KÄNNYKKÄ yksi vai kaksi ännää. Tai koota. Tai äätä.

– Kun aloin opetella suomea, kiina tuntui äkkiä helpolta, sanoo polyglotti.

– Miksi pitää sanoa toissa päivänä eikä ylieilen? huokaa puolikielinen.

– Mulla on vain konsonantteja, ei näistä saa suomen sanoja, kiihtyy käsillä puhuja.

Rankan kotikenttäedun vuoksi peli päättyy suomalaisen voittoon.

– Kokeillaanko seuraavaksi lingalaksi? kysyy matkustanut. Tai jollain muulla kielellä jota ei ole Google translaattorissa?

Päätetään pelata vielä finglishillä. Kirjoitusvirheet sallitaan.

Englantia harkitaan Helsingin viralliseksi kieleksi. Se ilahduttaisi Scrabble-seurueen vääränkielisiä ammattilaisia.

– En pääse edes Global Cliniciin hoitamaan paperittomia ilman osoitusta suomen kielitaidosta, puuskahtaa lääkäri.

Valtaosa helsinkiläisistä puhuu jo englantia. Mutta virallistaminen tarkoittaisi kustannuksia. Ja epämääräisen velvollisuuden tunteen puhua kieltä jota ei taida täydellisesti. Kun ei ole tahtoa, on muttia.

Lääkäriltä hommat ovat aiemmin hoituneet tetuniksi, swahiliksi ja kreoliksi ilman kielitodistuksiakin, oman maailmankielen ja englannin lisäksi. Hänelle riittää ottajia, jolleivat diftongit nappaa eikä englanti kelpaa. Suomen tappio.

COVID ja KIEV eivät missään vaiheessa ilmaannu sanapelilaudalle. Mielessä ne silti ovat.

Yksi pelaaja sai juuri oleskeluluvan Suomeen perhesyistä. Hänen ensimmäinen vierailunsa kotimaahan luvan kanssa on kiinni piikkiviruksen monistumisesta testiputkessa. Negatiivinen tulos tarvitaan maahan pääsyyn, oli geneettinen materiaali sitten kuollutta tai ei.

Matkaan on kiire, koska kotimaa kuuluu Venäjän vaikutuspiiriin. Länsimaiden pakotteet iskevät myös sinne, ja maassa on jo ennestään puutetta ruuasta ja lääkkeistä. Maahan jääneitä sukulaisia pitää auttaa nopeasti.

Entisen turvapaikanhakijan suomettuminen on pidemmällä, kansalaisuushakemus jo vireillä. Sota-alueelta tulleelle ei tarvitse väkivallan mielettömyyttä selittää.

– BLUE, sijoittaa hän sanapeliin. Sen väriset kun on silmät, niin tullaan rajalla avosylin vastaan. Meikä-Muhammed oltais pistetty charterilla takaisin lähtöruutuun ja rintamalle.

Se olisi Suomen häviö, tietävät kaikki tämän suomalaissilmun tuntevat.

Elämä meni nyt näin, että entisen mahtikalifaatin vesa opettelee kaksoiskerakkeita ja poistaa postiluukussa olevasta sukunimestään Al-etuliitteen. – Se on vaan helpompi niin.

Poliittinen kannanotto syntyy scrabblemaisesti sattumalta. PIPI PUTIN JOJOON lukee laudalla, ei ihan oikeaoppisesti, mutta eipä sellainen ole sotakaan.

Useimmille on selitettävä mitä ”vetää jojoon” tarkoittaa. –Ei kuulu Duolingon sanontoihin, mutristaa poliittinen pakolainen.

Kenelläkään sanapeliseurueesta ei ole aikeita boikotoida venäläisiä. Olemme nähneet, mitä koko kansan mustamaalaaminen voi aiheuttaa. Lapsi, elinkeino ja inhimillisyys menevät likaisen pesuveden mukana ennakkoluulojen kitaan.

Lähtiessään ex-turvapaikanhakija tilaa siis Yangon taksin. Jotkut kuskeista ovat olleet hänen kanssaan samassa vastaanottokeskuksessa. Ei kämppäkavereita vaan kämppikavereita. Kukaan ei halua muistella sitä mutta solidaarisuus säilyy.

– MIR, jättää joku laudalle pelin päätyttyä. Maailmanrauha. Sanoilla, ei aseilla.