Tästä tympäännyksestä suuren osan aiheuttaa kaikkia yhteisöjä kalvava byrokratia.

Opiskelijaedunvalvonnan ja sitä kautta hallinnon parissa koko opiskelujen ajan marinoituneena minulta kysytään usein, kuinka näitä hommia voi ylipäätään jaksaa. Perustelu tuntuu itselle järjestötoiminnan iloisia puolia – muun muassa vuosijuhlia ja hallituskavereita – miettiessä aivan ilmiselvältä.

Kysymys on kuitenkin hyvä, ja se esitetäänkin usein puuduttavimmilla venyneiden väittelyiden tai vänkäyksen hetkillä. Tottahan on, että päätösprosessien seuraaminen ainakin yliopistolla saa toisinaan sekä vauhdikkuudessaan että viihdearvossaan maalin kuivumisen näyttämään keskivertoa paremmalta action -leffalta. Tästä tympäännyksestä suuren osan aiheuttaa kaikkia yhteisöjä kalvava byrokratia.

Pahimmillaan byrokratia pysäyttää toiminnan ja esiasteenakin syö resursseja varsinaiselta toiminnalta.

Byrokratian tunnuspiirteitä selventääkseni esittelen nyt teorian, joka auttaa erottamaan malignin, toimintaa uhkaavan, byrokratian harmittomasta asioiden järjestelystä. Samalla sivuan näiden piirteiden mahdollisia juurisyitä sikäli kuin niitä itsekään hahmotan. Saanen esitellä: Hallmarks of byrokratia!

Päättymätön kasvutaipumus. Tämä on sekä hyvän- että pahanlaatuisen byrokratian piirre, joka on helppo havaita: lakitekstin määrän kertyminen on suoraan verrannollinen valtion ikääntymiseen. Toinen esimerkki tästä ovat jo edellä parjatut yliopistot, jotka ovat paikkakunnasta riippuen, itsenäistä Suomeakin vanhempia ja luultavasti siksikin niin hidasliikkeisiä. Tätä piirrettä selittää erityisesti inhibition puute eli ihmisille ominainen toimintavinouma: parempi perustaa työryhmä kuin olla tekemättä mitään.

Itseään ruokkiva kasvusignalointi. Byrokratia – tai sen toimimattomuus – on usein itsessään peruste seuraavalle byrokratian asteelle. Viimeaikaisena esimerkkinä tästä olkoon sote-uudistus, joka kasvattaa uuden säätelyn ja päätöksenteon portaan paikkaamaan kuntatason ja sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuuden hallinnon välisen kommunikaation ongelmia.

Kyky välttyä sääntöjen karsinnalta . Mikä pätee julkaisuvinoumassa, pätee myös byrokratian purkamisessa. Sääntöjen ja linjausten pystytystäkin puuduttavampaa toimintaa on niiden purkaminen. Linjaus tai ohjesääntö poistuu käytöstä vain, jos sen tilalle on tulossa uusi. Esimerkiksi itselleni hyvin tuttu ja rakas yhteisö Lääketieteenkandidaattiseura on aktiiviurani aikana hyväksynyt kymmeniä uusia ohjesääntöjä yhdenkään entisen poistumatta. Säännöillä ei ole uusiutumattomia telomeerejä tai muitakaan itsetuhomekanismeja. Ne eivät kykene itse toteamaan epätarkoituksenmukaisuuttaan ja ajautumaan sääntöjen apoptoosiin.

Invasiivisuus eli taipumus laajentumiseen. Yhteisöt pyrkivät luonnollisesti laajentumaan saattaen entistä enemmän ihmisiä vaikutuksensa ja välillisesti byrokratiansa piiriin. Laajentuminen ei tosin tapahdu ainoastaan yhteisön sisältä käsin vaan tiettyä hallintomallia pyritään usein levittämään myös oman yhteisön ulkopuolelle synergiaetuihin tai velvollisuuteen vedoten. Selkeä esimerkki tästä on Apotin itsepintainen levittäytyminen myös lähialueille sen aiheuttamista vaikeuksista piittaamatta. Toinen esimerkki on Euroopan unioni. Siis levittämisen synergiaedut voivat myös todellisuudessa olla byrokratian haittoja merkittävämpiä.

Onko byrokratiassa sitten kyse pelkästä pahasta?

Uskon, että jokaisen ohjesääntölisäyksen ja työryhmätempun takana on pohjimmiltaan hyvä tahto. Näiden hyvien ideoiden hallitsemattomasti byrokratian kerroksiksi kasautuva keko muodostaa ongelman. Toisaalta yhteisön liukasliikkeisyyden jarruttamisesta ei seuraa ainoastaan pahaa, vaan se estää ripeät ääriliikkeet ja mahdollistaa periaatteiltaan tasapainoisen, demokraattisen yhteisön. Onhan itänaapurimme varoittava esimerkki turhan yksipuolisesta byrokratian purkamisesta, vaikka sikäläisen diktaattorin päätökset varmasti ripeitä, kenties linjakkaitakin, ovat olleet.

Koheesiossa huonoin tarkoitusperin toimiva yhteisö on paljon itsensä ruokkimiseen tyytyvää sääntömöykkyä uhkaavampi yksikkö.

5. vuosikurssin kandi, Duodecimin hallituksen opiskelijaedustaja. Havaintoja lääkäriksi kasvamisesta, koulutuksesta ja terveydenhuoltojärjestelmästä.