Suggestiivisia hoitomenetelmiä ilman terveydenhuollon koulutusta käyttävät, kirjavaa itse myönnettyä ammattinimikkeistöä käyttävät yrittäjät ovat 1800-luvulta asti tehneet hypnoosin kliinisen soveltamisen hankalaksi.

Yksinkertaiseen, nopeasti omaksuttavaan ja tiettyihin häiriöihin tehokkaaseen menetelmään on näet ympätty siihen täysin kuulumatonta esoteriaa, dramatiikkaa, ja ylimitoitettuja väitteitä tehosta ja soveltamisalueista.

Digitoiduista Aikakauskirja Duodecimin artikkeleista löytyy metodin vanhalla nimikkeellä ”hypnotismi” artikkeleita jo 1890-luvulta. Niistä puuttuu kokonaan maallikkopiireissä usein nähty palvonta ja taikausko.

Uusimmassa Duodecimin oppikirjassa Hypnoosi ja hypnoterapia (2023) ei ole laajaa alan historian kuvausta, koska se löytyy vanhemmasta oppikirjasta vuodelta 2004. Historian tunteminen auttaa kuitenkin ymmärtämään alan nykyisiäkin ongelmia. Niiden vuoksi juuri kukaan menetelmää Suomessa soveltaneista lukuisista lääkäreistä ei ole halunnut profiloitua ”hypnoosilääkäriksi”.

Hyvä niin, koska hypnoosi soveltuu paremmin hoidon erääksi apukeinoksi. Kokonaisen ammatin rakentaminen yhden metodin varaan on absurdia, mutta silti Suomessa on hiljattain ollut kolme ”Suomen tunnetuinta hypnotisoijaa”.

Nyt yksi heistä on meluisasti luopunut metodin käytöstä ilmoitettuaan ehdollisen vankeustuomionsa jälkeisestä uskonnollisesta herätyksestään. Syyksi hän kuvaa henkivoimien puuttumisen hoitotilanteisiin.

Maallikkohypnotisoijat eivät ole koskaan kyenneet tunnistamaan menetelmän lääketieteessä hyvin tunnettuja rajoitteita ja vasta-aiheita. Hypnoosilla ei saa hoitaa esimerkiksi psykoosialtista tai A-ryhmän persoonallisuushäiriöistä (skitsoidi, skitsotypaalinen tai paranoidinen persoona).

Suurta varovaisuutta on noudatettava myös vakavasti depressiivisten ja epävakaasta persoonallisuudesta kärsivien potilaiden hoidossa. Potilaan taustat ja diagnoosit on tunnettava, eivätkä käytetyt suggestiot saa olla ristiriidassa potilaan omien tavoitteiden tai ihanteiden kanssa. Kunkin hypnoosikerran jälkeen on varmistuttava potilaan hyvinvoinnista.

Hypnoosi on näet asiallisesti käytettynä hyvin turvallinen hoitomuoto, mutta ilman laajaa lääketieteellistä tai kliinis-psykologista koulutusta ja työkokemusta käytettynä se on todennetusti johtanut useisiin komplikaatioihin.

Kuinka hypnoosiin saattamisen peruskeinot viikonloppukursseilla oppinut maallikko ylipäätään kykenisi tunnistamaan mainitut riskitekijät?

Mahtipontisella Totuus hypnoosista -nimellä otsikoidussa teoksessa maallikkohypnoosin haitat onkin sujuvasti sysätty demonisten voimien vaikutukseksi, jolle hypnoosi avaisi tien. Kirjoittajan lähtökohta on ilmeisesti ollut naiivi usko siihen, että hän olisi muutoin todella kontrolloinut kohteen mieltä. Se on maaginen fantasia.

Hypnoosin perusteita opetetaan vuonna 1959 perustetun Tieteellinen Hypnoosi ry:n kursseilla niille yliopistollisen tason terveydenhuollon ammattilaisille, joilla on mahdollisuus käyttää sitä mielekkäästi. Helsingin yliopistossa on myös psykoterapeutin pätevyyteen johtava kolmivuotinen hypnoosipainotteinen kouluttautumismahdollisuus. Kukin hoitaa vain niitä sairauksia ja häiriöitä, jotka hän tuntee, ja joita hän osaa muutoinkin hoitaa.

Hoitoa etsivän on aina tarkistettava, että sitä markkinoivan soveltuva ammattipätevyys löytyy netin Julkiterhikki-rekisteristä.

Uusin ja paradoksaalisin nimike, jota kuka tahansa voi käyttää, on näet juhlavasti peräti ”kliininen hypnoterapeutti”. Markkinointiin liitettyihin ulkomaisten yliopistojen nimiin tai englanninkielisiin diplomeihin ei pidä luottaa.