Varokaa sote-toimittajaa
On kestämätöntä, jos ja kun asiantuntijoita kontrolloidaan kriittisten puheenvuorojen pelossa.
Tämähän on meille toimittajille jo tuttua.
Haastattelun sopiminen hyvinvointialueen asiantuntijoiden kanssa on alkanut muistuttaa yhä enemmän väsytystaistelua.
Henkilöitä on yhä vaikeampi tavoittaa, haastattelut kulkevat viestinnän kautta ja jutut lähtevät monen portaan kierrokselle hyvinvointialuetta kiertävälle radalle.
Sama ilmiö on alkanut näkyä myös virastojen ja ministeriöiden linjassa. Takkuista on, vaikka kyse olisi ihan positiivisestakin asiasta. Kyllä me nimittäin niitäkin kerromme.
Eräs viranomainen kertoi antavansa minulle haastattelun vain, jos viestintä saa tarkistettavakseen koko jutun, eikä pelkkiä sitaatteja. Aikaa olisi pitänyt antaa kaksi viikkoa. Nämä ovat meidän uudet ohjeemme, viranomainen perusteli.
Vähän aikaa sitten sairaalassa lääkäriä haastatellessani viereen ilmestyi viestinnän edustaja valvomaan keskustelua. Lääkäri ei tiennyt, kummalle puhua.
Onko tässä takana yleinen vaikea taloudellinen tilanne ja hyvinvointialueiden säästöpaineet? Ollaan niin hirvittävän varovaisia siinä, mitä sanotaan. Säästetään myös viestinnästä.
Kiristyneen viestintäilmapiirin ovat huomanneet toimittajien lisäksi lääkärit, luottamusedustajat ja muut asiantuntijat. He ovat ihmetelleet sitä, miksi heihin koulutettuina asiantuntijoina ei luoteta.
Jos puhut toimittajalle, löydät sen edestäsi. Varsinkin, jos olet jollain tavoin kritisoinut työnantajan toimintaa. Näin kertoi eräs lääkäri tilaisuudessa, jossa käsiteltiin mediasuhteita.
Hän jatkoi, että erään hänen kollegansa yleneminen tyssäsi siihen, että tämä oli puhunut medialle.
Kun asiantuntijoiden yhteyksiä mediaan kontrolloidaan ja kriittisiä puheenvuoroja pelätään, julkinen keskustelu köyhtyy. Se on kestämätöntä, varsinkin kun puhutaan yhteisin varoin rahoitetuista organisaatioista.
Kuten Lääkäriliiton neuvottelupäällikkö Anna Zibellini muistuttaa tässä Lääkärilehden jutussa, viranhaltijalla on jopa velvollisuus tuoda epäkohtia esille. Kritiikki on sallittua, kunhan se on asiallista ja perustuu faktoihin.
Ongelma ei siis ole vain journalistien työn vaikeutuminen. Vakavampaa on se, että kansalaisten oikeus saada tietoa heikentyy.
Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin.
Kanta-Hämeen hyvinvointialue teki hiljattain jotain poikkeuksellista. Oma Häme pyysi medialta avointa palautetta viestinnästään ja sen kehittämisestä.
Tällaista vuoropuhelua lisää.
