Poliisi voi pyytää tietoja silloin, kun ei muutoin selviäisi tehtävästään.

Presidentti on vahvistanut heinäkuun alussa poliisilain muutoksen, jonka eduskunta hyväksyi kesäkuun lopussa. Lakimuutoksen tarkoitus on helpottaa poliisin ja muiden viranomaisten tiedonsaantia, mutta se on herättänyt huolta sote-ammattilaisissa. Lakimuutos tulee voimaan lokakuun alussa.

Lakimuutos antaa poliisille mahdollisuuden saada asiakkaiden henkilöllisyys- ja läsnäolotietoja sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tietojen luovuttaminen pääsääntöisesti edellyttää, että asiakasta epäillään vakavasta rikoksesta. Tietoja tulee kuitenkin luovuttaa myös, jos kyse on kadonneen henkilön etsimisestä. Lain mukaan poliisin pitää saada tieto myös kateissa olemattomasta silloin kun etsitään ihmistä, jota uhkaa terveyden- tai hengenvaara.

Poliisi ei voi lakimuutoksen perusteella saada tietoja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa käydyistä luottamuksellisista keskusteluista, vaan ainoastaan yksittäisen ja välttämättömän läsnäolotiedon.

– Välttämättömyys on avainsana koko esityksessä. Hyvinvointialueiden vastaavien lääkäreiden tehtävänä on nyt sopia alueensa poliisiviranomaisen kanssa toimintamallista yhteydenottojen osalta ja ohjeistaa huolellisesti henkilökunta niin, että tiedon välttämättömyys oikeasti kyetään arvioimaan, sanoo Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Jukka Mattila.

Hänen mukaansa sekä soten että poliisin henkilöstö tarvitsee myös koulutusta tehtävän hoitamiseksi. Poliisin päällystöön kuuluvan on kyettävä tietopyynnössään kuvaamaan välttämättömyys niin, että sote-ammattilainen kykenee sen arvioimaan.

Välttämättömyyteen ei Mattilan mukaan riitä, että poliisin toiminta sujuvoituu, vaan se edellyttää, ettei poliisi selviä tehtävästään ilman pyytämäänsä tietoa.

Hallituksen esitys herätti vastustusta

Lääkäriliitto, Tehy, Super ja Talentia vastustivat keväällä voimakkaasti lakimuutosta. Järjestöiden mukaan potilaan on voitava hakeutua hoitoon turvallisesti ja luottamuksellisesti kaikissa tilanteissa.

Järjestöt kannattavat sitä, että poliisille voidaan kertoa kadonneista muistisairaista tai henkilöistä, jotka tekevät rötöksiä hoitopaikoissa tai uhkaavat kansallista turvallisuutta. Sen sijaan tätä laajemmalle tiedonantovelvoitteelle ei järjestöiden mukaan olisi perusteita.

Järjestöiden vastustuksen vuoksi lakiesitykseen tehtiin muutoksia.

– Ne ovat kuitenkin hyvin pieniä. Positiivinen muutos oli se, että kenen tahansa tietoja ei voi kysyä, vaan kyseessä tulee pääsääntöisesti olla vakavan rikoksen epäiltyyn tekijään tai uhriin liittyvä tieto. Lievimpiä pahoinpitelyrikoksia siirrettiin koskemaan vain sotepalveluissa tapahtuneita rikoksia, mikä myös oli parannus hallituksen esitykseen, sanoo Mattila.

Käytäntö esihenkilöiden vastuulla

Lakimuutoksen vaikutukset näkyvät kentällä niin, että vastuuhenkilöiden tulee informoida, miten toimitaan, jos poliisilta tulee tietopyyntö.

– Kuka tahansa poliisi ei voi tulla kyselemään tietoja, vaan tietopyyntö pitää tulla poliisin päällystöltä vastuussa olevalle lääkärille. Vastaavien lääkäreiden pitää luoda toimintamalli, siitä, kuka arvioi, onko tietopyyntö välttämätön poliisin tehtävien toiminnan näkökulmasta, sanoo Mattila.

Poliisi voi saada tietoa vain siitä, onko etsitty henkilö käyttänyt terveydenhuollon palveluita tiettynä ajankohtana. Poliisilla ei ole oikeutta saada tietoja esimerkiksi lääkärin ja potilaan välisistä keskusteluista tai tulevista käynneistä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla poliisin tiedonsaantia lisäävä muutos. Sen mukaan poliisille olisi pakko ilmoittaa myös asiakkaan terveydenhuollossa kertomasta tiedosta, jos tiedon perusteella syntyy epäily jonkun olevan vaarassa.

Nykyisen lainsäädännön mukaan lääkärin on harkintansa mukaan mahdollista ilmoittaa uhista poliisille, mutta muutoksella ilmoittamisesta tehtäisiin pakollista.

Lue lisää: Jukka Mattila: Sote-valiokunnan lausunto poliisilaista asiallinen

Lue lisää: ”Olemme valtavan tyytymättömiä lakiesitykseen”