Tutkimuksessa mukana olevia perheitä koulutetaan arvioimaan kuvien perusteella, onko heidän syytä lähteä lääkäriin.

Vaasan keskussairaalassa selvitetään, voiko vanhempien kouluttaminen korvalampun käyttöön vähentää pienten lasten tarpeettomia lääkärikäyntejä korvatulehdusepäilyjen vuoksi.

Tutkimukseen osallistuvat perheet saavat digitaalisen otoskoopin, jonka avulla he voivat kuvata lapsen tärykalvon kotona ja päättää, tarvitaanko asiassa lääkärin arviota. Vanhempia koulutetaan laitteen käyttöön ja kuvien tulkintaan.

Tutkimuksen päämuuttujana ovat korvatulehdusepäilyn vuoksi tehdyt lääkärikäynnit.

– Hypoteesina on, että kun perheillä on käytössä digitaalinen otoskooppi, jolla he pystyvät arvioimaan itse korvan tilannetta, tässä ryhmässä olisi (vertailuryhmää) vähemmän lääkärikäyntejä, kertoo väitöskirjatutkija ja lastentauteihin erikoistuva lääkäri Simo Nuuttila.

Välikorvatulehduksen diagnoosi perustuu tärykalvon tutkimiseen.

– Emme tietenkään oleta vanhemmilta, että he pystyisivät kuvan perusteella asettamaan mitään diagnoosia. Tavoite on kouluttaa vanhemmat tunnistamaan, miltä normaali tärykalvo näyttää, Nuuttila sanoo.

– Vanhempia kehotetaan hakeutumaan lääkärin arvioon, jos se näyttää heidän mielestään yhtään poikkeavalta.

Perheiden rekrytointi alkoi tällä viikolla. Nuuttilan mukaan tarvittavista 40 lapsesta mukaan on saatu noin puolet.

Puolet perheistä arvotaan koe- ja puolet vertailuryhmään. Ensimmäiset tutkimuskäynnit ovat ensi viikolla.

Myös tekoäly arvioi kuvia

Tutkimus selvittää myös vanhempien kykyä ottaa kuvia tärykalvosta ja tulkita niitä. Perheiden keräämät kuvat annetaan myös asiantuntijoiden luokiteltaviksi, ja vanhempien arvioita verrataan asiantuntijoiden arvioihin.

Lisäksi kuvat analysoidaan tekoälyluokittelijalla, jonka tuloksia niin ikään verrataan asiantuntijapaneelin arvioon.

– Käytännössä vertaamme vanhempien kykyä luokitella kuvia suhteessa ammattilaisen luokitteluun ja tekoälyn luokitteluun, Nuuttila kertoo.

Lisäksi tutkimus selvittää koe- ja vertailuryhmän eroja antibioottikuureissa sekä poissaoloissa päiväkodista ja töistä.

Nuuttilan tiedossa ei ole, että Suomessa olisi aiemmin tehty vastaavanlaista tutkimusta satunnaistettuna vertailukokeena.

Äkillinen välikorvatulehdus on pienten lasten yleisin bakteeritulehdus, jonka lähes kaikki sairastavat ainakin kerran. Osalla lapsista korvatulehduksia ja tulehdusepäilyjä on hyvin usein.

– On perheellekin iso rasite, kun joudutaan miettimään kotona joka flunssan yhteydessä, onko korvatulehdus ja tarvitseeko taas mennä lääkäriin näyttämään korvia. Puhumattakaan siitä, että se on myös terveydenhuoltojärjestelmälle iso kuormitus silloin, kun volyymit ovat hyvin suuria, Nuuttila kertoo.

Jos tulokset ovat hyviä, menetelmästä voi hänen mukaansa tulevaisuudessa tulla osa korvatulehdusten hoitopolkua.

Turun yliopiston alaiseen PARENT-EAR-tutkimukseen voivat osallistua 1–3-vuotiaat lapset, joilla on ollut vähintään yksi lääkärin toteama korvatulehdus 12 kuukauden aikana. Kriteereinä on myös muun muassa, että lasten korvia ei ole putkitettu ja tutkimukseen osallistuva vanhempi puhuu hyvää suomea.

Seuranta kestää perheestä riippuen 5–9 kuukautta ja päättyy ensi vuoden toukokuussa.

Lue lisää: Vieläkö antibiootit tehoavat lasten korvatulehduksiin?

Lue lisää: Näin diagnosoit ja hoidat lapsen äkillisen välikorvatulehduksen