Pohjoisamerikkalaisen prospektiivisen tutkimuksen mukaan hampaan puhkeaminen ei objektiivisesti mitattuna vaikuta lapsen uneen. Silti yli puolet vanhemmista raportoi unihäiriöitä hampaiden puhkeamiseen liittyen.

Tutkimukseen osallistui 849 lasta, jotka olivat 3–18 kk:n ikäisiä (keski-ikä 8,4 ± 1,8 kk). Vanhemmat raportoivat hampaiden puhkeamisen päivämäärät, lapsen mahdolliset oireet sekä oman reagointinsa niihin.

Lapsia seurattiin yhteensä neljän viikon ajan sänkyyn asennetun kameran (Nanit) kautta – 3 viikkoa ennen ja 1 viikko hampaan puhkeamisen jälkeen.

Kameravalvontaan perustuva auto-videosomnografia aistii liikettä. Kyseessä on käytännössä ”kokovartaloaktigrafia”, jonka perusteella tutkijat arvioivat lapsen unen kokonaisaikaa, yöllisiä heräämisiä ja vanhemman käyntejä lapsen luona.

Tutkijat vertasivat öitä, joina lapsella puhkesi hammas, muihin öihin. Vertailussa he käyttivät yleistettyä estimointiyhtälöä ja muutospisteanalyysiä. Kumpikaan menetelmä ei havainnut eroa unen mittareissa.

Objektiiviset unen laatumittarit eivät vahvistaneet vanhempien kokemusta hampaiden puhkeamisen vaikutuksista lapsen yöunen laatuun. Unen kokonaisaika (Wald = 0,29, p = 0,59), yölliset heräämiset (Wald = 0,41, p = 0,52) ja vanhemman yölliset käynnit lapsen luona (Wald = 0,05, p = 0,82) olivat samankaltaiset.

Tuloksen ydinviesti on, että on perusteltua etsiä muita syitä lapsen uniongelmille kuin hampaiden puhkeaminen. Ensimmäinen hammas puhkeaa yleensä 4–10 kk:n iässä, ja 30 kk:n ikään mennessä valtaosalta löytyy kaikki 20 maitohammasta. On järkevää opastaa vanhempia välttämään haitallisia toimintatapoja, kuten kohtuutonta kipulääkkeiden käyttöä.

Vastasyntyneen katkonainen unirytmi on vaikeasti ennustettava ja raskas vanhemmille. Unen vakiintuminen yhdeksi pidempänä jatkuvaksi kokonaisuudeksi tapahtuu imeväisiän ja ensimmäisten elinvuosien aikana. Kiinnitetään huomiota uniongelmien hyvään hoitoon.

Kahn M, Lucchini M, Oster E, Thakur S, Waugh M, Barnett N. Does teething disrupt infant sleep? A longitudinal auto-videosomnography study. J Pediatr 2025;279:114461. doi.org/10.1016/j.jpeds.2025.114461