Olemme vuodesta toiseen havahtuneet siihen tosiasiaan, että vammautuneen nivelen johdonmukainen tutkiminen näyttäytyy kollegoille haastavana.

Nykyiseen Helsingin yliopiston LL-tutkintoon kuuluvaan seitsemän viikon tules-trauma-plastiikka (TTP) -opetusjaksoon sisältyy käytännön hands-on-opetuksia polven, lonkan, nilkan ja jalkaterän, olkapään, ranteen ja käden tutkimisesta.

Lisäksi opiskelijat pääsevät opetusjakson aikana käytännössä harjoittelemaan eri nivelten tutkimista kokeneempien kollegoiden ohjauksessa. Nivelten tutkimisen punainen lanka saattaa silti olla ajoittain hukassa lisensiaattikoulutuksen päättävässä OSCE (Objective structured clinical examination) -tentissä (1).

Yhtä lailla jo valmistuneet kollegat tuntuvat kokevan epävarmuutta näissä taidoissa. Jatkokoulutustapahtumissa nivelten tutkimisen opetus ja erilaiset käytännön harjoitukset ovat vuodesta toiseen erittäin suosittuja. Esimerkiksi Lääkäripäivillä niveltutkimuskoulutusten suosio ylittää joka vuosi tarjonnan.

Nämä havainnot toimivat alkusysäyksenä lähtiessämme pohtimaan, miten kouluttajina voisimme paremmin auttaa kollegoita sisäistämään vammautuneen nivelen tutkimisen – tämän mielestämme jokaisen lääkärin työkalupakkiin kuuluvan taidon.

Muistisäännöt, kuten SiPuLi (silmät, puhe, liike) Glasgow Coma Scale (GCS) -pisteitä laskettaessa (2), ABCDE (airway, breathing, circulation, disability, exposure) vakavasti loukkaantuneen potilaan hoidossa (3) ja kolme K:ta (kylmä, koho, kompressio) raajavamman ensihoitona, ovat helpottaneet monia meistä tärkeiden kliinisten taitojen oppimisessa ja sisäistämisessä.

Päädyimmekin miettimään, olisiko vammautuneiden nivelten kliinisen tutkimisen tueksi mahdollista kehittää vastaava muistisääntö.

Kirjoitussarjassamme esittelemme 5-K-muistisäännön, johon jokainen nuori – ja miksei hieman kokeneempikin – kollega voi halutessaan tukeutua tutkiessaan nilkan, polven, olkapään tai ranteen loukannutta potilasta.

Muistisäännön logiikan voi tiivistää kahteen ajatukseen: 1) käytä monipuolisesti aistejasi ja 2) etene järjestelmällisesti, vähiten kajoavista tutkimusmuodoista kohti enemmän kajoavia.

Kuten lähes kaikessa potilaskohtaamisessa, vammapotilasta tutkiessa on ensin syytä käyttää kuulo- ja näköaistia: Kuuntele , mitä potilas kertoo itsestään ja vammatapahtumasta. Osittain samanaikaisesti katso, miten potilas liikkuu – huomioi ulkoiset vammamerkit ja virheasennot.

Ota vasta tämän jälkeen avuksesi tuntoaisti: kosketa eli palpoi nivelten ja raajojen oleelliset kohdat (potilas sopivasti riisuttuna).

Kahden viimeisen K:n – kuvanna ja kampea – järjestys ja käyttö ovat tapauskohtaisia. Nivelen stabiliteetin testaus (kampea) on turvallisinta toteuttaa reilusti turvoksissa olevan nivelen natiiviröntgenkuvauksen (kuvanna) jälkeen.

Jos muistat käydä läpi kaikki viisi K:ta, uskomme että onnistut systemaattisesti tutkimaan oikeastaan minkä tahansa vammautuneen nivelen. Näin käytössäsi on useimmiten tarvittava informaatio, jotta pystyt tekemään päätökset potilaan diagnoosista ja tarvittavista jatkotoimista.

Toivomme, että esittelemämme 5-K-muistisääntö auttaa sinua kohdatessasi nivelensä loukanneen potilaan vastaanotolla, päivystyksessä tai vaikkapa urheilukentän laidalla.

Lue lisää: 5-K-muistisääntö vammautuneen nivelen kliiniseen tutkimiseen – osa 1: polvi