Lähtökohdat

Terveydenhuoltoon kohdistuvat muutokset ja kriittiset huomiot lääkärien johtamisvalmiuksista haastavat lääkäreitä kouluttautumaan kliinisten taitojen lisäksi myös johtamisosaamisessa. Viiden vuoden välein toteutetuissa Lääkäri-tutkimuksissa on kysytty arvioita hallinnon ja johtamisen opetuksesta erikoislääkärikoulutuksessa.

Menetelmät

Tutkimuksen aineistona olivat vuosien 1993, 1998, 2003, 2008 ja 2013 Lääkäri-kyselyt. Vastausosuudet ­vaihtelivat vuosittain välillä 78–51 %. Lääkärien arvioita hallinnon ja johtamisen opetuksesta tutkittiin vuoden 2013 aineistosta (n= 5 350). Vastauksia tarkasteltiin sukupuolen, ikäryhmän, erikoisalan, esimiesaseman sekä sen mukaan, kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat erikoislääkärikoulutukseensa ja miten koulutuksen arvioitiin vastaavan lääkärin työtä. Arvioita verrattiin tutkimusvuosittain.

Tulokset

Vuonna 2013 kysymykseen vastanneista 70 % (n = 2 847) ilmoitti saaneensa liian vähän koulutusta hallintoon ja 74 % (n = 3 016) johtamiseen, mutta vain 13 % (n = 527) vastasi saaneensa liian vähän koulutusta kliiniseen työhön. Nuorimmat ikäryhmät olivat tyytyväisimpiä ja esimiehet tyytymättömimpiä hallinnon ja johtamisen koulutuksen määriin. Sukupuolten välillä ei arvioissa ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Eri erikoisalojen välillä oli eroja. Tyytyväisimpiä koulutuksen määrään olivat yleislääkärit ja kirurgit. Tyytymättömyys hallinnon ja johtamiskoulutuksen määrään on vanhimpien ryhmässä säilynyt lähes ennallaan 20 vuoden aikana mutta vähentynyt nuorten ryhmässä merkittävästi mittausvälillä 2008–2013.

Päätelmät

Nuoremmat lääkärit ovat vanhempia kollegoja tyytyväisempiä erikoistumisopintovaiheessa saamaansa johtamiskoulutuksen määrään. Silti merkittävä osa lääkäreistä pitää johtamiskoulutusta liian vähäisenä. Trendianalyysi antaa viitteitä siitä, että johtamiskoulutuksen uudistus vuonna 2008 on vastannut lääkärikunnan tarpeita.