Lähtökohdat

Tämän pitkittäistutkimuksen tavoitteena oli selvittää liikunnan yhteyttä yli kolmen kuukauden pituisiin sairauspoissaoloihin yleensä sekä erikseen tuki- ja liikuntaelimistön sairauksissa ja mielenterveys- ongelmissa. Liikunnan yhteyttä pitkiin sairauspoissaoloihin tautiryhmittäin ei ole aiemmin tutkittu.

Menetelmät

Aineistona käytettiin Helsinki Health Study -kohorttiaineistoa. Aineistoon kuului 6 225 yli 40-vuotiasta Helsingin kaupungin työntekijää, joista naisia oli 4 872 ja miehiä 1 353. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteyttä sekä taustatekijöiden vaikutusta tähän yhteyteen tutkittiin Coxin regressioanalyysilla.

Tulokset

Liikunnan harrastajilla oli muita vähemmän sairauspoissaoloja sekä koko tutkimusaineistossa että molemmissa tutkituissa tautiryhmissä. Mitä rasittavampaa liikunta oli, sitä pienempi oli sairauspoissaolojen riski. Liikunnan ja sairauspoissaolojen yhteys säilyi myös taustatekijöiden vakioinnin jälkeen.

Päätelmät

Liikunnan rasittavuus alensi riskiä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista, mielenterveysongelmista sekä muista syistä johtuviin sairauspoissaoloihin. Vähäiset sairauspoissaolot viittaavat hyvään toiminta- ja työkykyyn, joten työntekijöitä on perusteltua kannustaa liikunnan lisäämiseen ja erityisesti myös rasittavan liikunnan harrastamiseen.