Lähtökohdat

Lonkkamurtumien määrä lisääntyy jatkuvasti kuormittaen terveydenhuoltoa.

Kustannuksia aiheuttavat lonkkamurtuman vaatima leikkaushoito ja leikkauksen jälkeinen laitoshoidon ja hoivan tarve.

Osa potilaista joutuu ensimmäisen lonkkamurtuman jälkeen uuteen leikkaukseen joko ensimmäisen murtuman hoidon epäonnistuessa tai toisen lonkan murtuman takia.

Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää, kuinka suurella osalla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa vuosina 1999-2000 hoidetuista lonkkamurtumapotilaista (n = 462) oli aikaisempi lonkkamurtuma ja voidaanko toisen lonkkamurtuman sairastaneilta potilailta löytää uusintamurtumaa selittäviä tekijöitä.

Menetelmät

Potilaat jaettiin kertaalleen lonkkamurtuman sairastaneisiin ja uudelleen lonkkamurtuman sairastaneisiin potilaisiin.

Tiedot kerättiin retrospektiivisesti potilaiden sairauskertomuksista ja analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.

Tulokset

Potilaista 10 % sairasti toisen lonkkamurtuman. Sarvennoisten alapuoliset reisiluun murtumat olivat lähes kaksi kertaa yleisempiä toisen lonkkamurtuman sairastaneilla.

Ikää lukuun ottamatta ei löydetty mitään selvää riskitekijää lonkan uudelleenmurtumalle.

Toinen lonkkamurtuma ilmaantuu useimmiten jo ensimmäisen vuoden aikana ensimmäisen murtuman jälkeen.

Päätelmät

Lonkkamurtuman kertaalleen sairastaneiden potilaiden osteoporoosin sekundaaripreventioon ja kaatumisten ehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota uudelleenmurtuman ehkäisemiseksi.