Lähtökohdat

Suomessa on viime vuosina aktivoiduttu arvioimaan eri alojen erikoislääkärikoulutusta. Arvioinnit on katsottu tärkeiksi koulutuksen kehittämistyökaluiksi. Myös yleislääketieteen erikoistumiskoulutus haluttiin arvioida valtakunnallisesti.

Menetelmät

Arvioinnin pohjaksi valmisteltiin kaikille erikoistuville lääkäreille sekä terveyskeskusten kouluttajille ja ylilääkäreille erikoistumiskoulutuksen sisältöä ja käytännön järjestelyjä koskeva kyselytutkimus. Kyselyn pohjalta tehtiin arviointikäynnit kaikkiin yleislääketieteen erikoislääkärikoulutusta antaviin yliopistoihin ja kahteen kunkin yliopiston alueelta arpomalla valittuun terveyskeskukseen. Arviointiryhmät koottiin vertaisarvioinnin periaattein siten, että niihin kuului aina professori, kouluttajalääkäri ja erikoistuva lääkäri. Jokaiseen arvioitavaan yksikköön lähetettiin etukäteen toimintaympäristöä selvittävä ennakkokysely. Arvioinnin alustavia tuloksia käsiteltiin kutsuseminaarissa, jossa laaditut toimenpide-ehdotukset liitettiin arvioinnin loppuraporttiin.

Tulokset

Arviointikyselyt lähetettiin yhteensä 1 413 lääkärille, joista 37 % vastasi. Yliopistot olivat eri kehitysvaiheissa yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksessa, mutta kaikissa oli panostettu siihen voimakkaasti viime vuosina. Arvioidut terveyskeskukset olivat hyvin erilaisia. Osassa niistä erikoistuvien lääkärien koulutus oli järjestetty suunnitelmallisesti ja osassa se perustui yksittäisten koulutuksesta kiinnostuneiden henkilöiden työpanokseen. Kaikissa terveyskeskuksissa niiden koosta riippumatta oli edellytykset laadukkaaseen erikoislääkärikoulutukseen.

Päätelmät

Yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisella arvioinnilla saatiin tärkeää tietoa koulutuksen nykytilanteesta ja kehittämiskohteista. Valittua lähestymistapaa pidettiin tarkoituksenmukaisena ja menetelmiä toimivina. Käytetyt menetelmät ovat muokattavissa myös muiden alojen erikoistumiskoulutuksen arviointiin.