Lähtökohdat

Opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoito korvaavalla opioidilääkityksellä on laajentunut Suomessa 2000-luvulla. Hoitoa säätelevässä STM:n asetuksessa 33/2008 on kuntouttavan korvaushoidon rinnalle ylläpitohoidon sijaan määritelty haittoja vähentävä korvaushoito sekä mahdollistettu apteekkisopimukseen perustuva lääkejakelu. Hoitoa toteutetaan päihdehoitoon erikoistuneiden yksiköiden lisäksi terveyskeskuksissa.

Menetelmät

Opioidiriippuvuuden lääkkeellistä vieroitus- tai korvaushoitoa toteuttavia yksiköitä koskeva selvitys tehtiin lomakekyselynä, jossa pyydettiin summatietoina potilaiden kokonaismäärä ja heidän jakautumisensa eri hoitomuotoihin 30.11.2011. Tiedot analysoitiin hoitoyksiköiden tyypin ja sijaintikunnan mukaan.

Tulokset

Opioidiriippuvuuden lääkkeellisessä vieroitus- ja korvaushoidossa oli marraskuun 2011 lopussa 2 439 potilasta. Yleisin lääkehoitomuoto oli buprenorfiinin ja naloksonin yhdistelmävalmiste (58 %), metadonia käytti 38 % ja pelkästään buprenorfiinia 4 %. Suurin osa (66 %) potilaista oli kuntouttavassa korvaushoidossa ja haki lääkkeensä hoitoyksiköstä. Apteekkisopimuksella lääkkeensä hakevia oli 7 %. Haittoja vähentävässä korvaushoidossa oli 24 % potilaista. Kaksi kolmasosaa potilaista hoidettiin päihdehuollon erityispalveluissa, viidennes terveyskeskuksissa, reilu kymmenesosa erikoissairaanhoidossa ja alle 2 % vankiloiden terveydenhuoltoyksiköissä. Potilaita oli kaikissa sairaanhoitopiireissä, mutta lähes puolet heistä hoidettiin HUS:n alueella.

Päätelmät

Viimeaikaisesta hoitoon hakeutumisen lisääntymisestä päätellen opioidiriippuvuuden lääkkeellisen vieroitus- tai korvaushoidon tarve voi edelleen kasvaa. Kyseessä on poikkeuksellisen haastava potilasryhmä, jonka hoidon onnistuminen terveyskeskuksissa edellyttää tiivistä yhteistyötä päihdehuollon erityispalvelujen ja erikoissairaanhoidon kanssa. Tilaaja-tuottajakäytännöt ja taloudelliset tekijät saattavat vaikuttaa hoidon sisällön määrittelyyn enemmän kuin yksilöllinen hoidon tarve.