Lähtökohdat

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen ydin opiskellaan kentän sopimuskoulutuspaikoissa kouluttajalääkärien ohjauksessa. Kouluttajalääkärit vastaavat yliopistollisen opetussuunnitelman toteutumisesta antamalla erikoistuville lääkäreille henkilökohtaista ohjausta kaksi tuntia viikossa, arvioimalla oppimisen etenemistä erikoistujan kanssa puolivuosittain sekä tukemalla toimipaikkaa koulutuksen järjestelyissä. Yliopistot järjestävät kouluttajille pedagogista koulutusta, jonka kehittämiseksi selvitimme heidän kokemuksiaan ohjaamistyöstä ja näkemyksiään sen tulevaisuudesta.

Menetelmät

Laadullisten aineistojen pohjalta laadittiin pedagoginen kysely, jonka kautta kouluttajia kutsuttiin samalla kertaa sekä oppimaan että arvioimaan ja kehittämään kouluttamistyötä. Vuodenvaihteessa 2011-12 toteutettu sähköinen kysely sisälsi monivalinta- ja avoimia kysymyksiä. Kaikista työterveyshuollon 328 kouluttajalääkäristä kyselyyn vastasi 148 (45 %).

Tulokset

Erikoistuvien lääkärien ohjaaminen koetaan palkitsevaksi työksi, joka tukee kouluttajien omaa ammattitaitoa ja osallisuutta alan kehittämiseen. Kouluttajat arvostavat verkostoitumista yliopiston ja muiden kouluttajien kanssa. Kouluttamisen kuormittavuus on harvinaista ja se liittyy yleensä aikapulaan tai ohjattavan alisuoriutumiseen. Koulutuspaikat arvostavat kouluttamista ja täyttävät pääosin koulutuspaikkasopimusten edellytykset, mutta kehitettävääkin on. Kolmasosa vastaajista toivoi yliopistojen ymmärtävän nykyistä paremmin työn vaatimuksia ja osaamistarpeita kentällä. Oman työn tueksi kaivattiin yhtenäisiä kouluttamisen linjauksia sekä lisää oppisisältöjä työelämän käytännöistä, vaikuttamisen keinoista ja terveystaloudesta.

Päätelmät

Pedagogista koulutusta tarvitaan heti ohjaustyön alussa. Puolivuotisilla prosessimaisilla kursseilla kouluttajalääkärikoulutus toteutuu nopeasti, mutta sen jälkeenkin tarvitaan yhteydenpitoa muihin kouluttajiin ja yliopistoon sekä foorumeja oman osaamisen päivittämiseen. Aktiivisessa vuorovaikutuksessa kouluttajalääkärien kanssa yliopistot voivat kehittää opetustaan vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.