Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanotot ympärileikkauksiin
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio on tehnyt professori Esko Länsimiehen kantelun johdosta selvityksen, tehdäänkö Suomessa julkisin verovaroin rahoitetuissa sairaaloissa etnisen kulttuuri-identiteetin vaatimia terveiden poikien ympärileikkauksia ja miten verovarojen käyttöä tähän tarkoitukseen perustellaan tilanteessa, jossa sairaat ihmiset joutuvat jonottamaan tarpeellisiin, kiireellisiin ja välttämättömiin leikkauksiin. Paunio teki myös arvion Esko Länsimiehen toisen kirjoituksen johdosta siitä, onko tasa-arvon mukaista, että tytöt joutuvat alistumaan sukuelintensä rituaaliselle silpomiselle terveydenhuoltojärjestelmän ulkopuolella, kun samaan aikaan poikien ympärileikkauksia tehdään julkisen terveydenhuollon toimintayksiköissä.
Esko Länsimies totesi kantelukirjeessään, että Kuopion yliopistollinen sairaala on maamme yliopistosairaaloista ainoa, jossa ei tehdä poikien rituaalisia ympärileikkauksia julkisin varoin. Tämän perusteluna on, että kyseessä ei ole sairauden hoito. Kantelun mukaan poikien ympärileikkaus perinnäistavan vuoksi on tarpeetonta, traumatisoivaa ja jopa vaarallista.
Paunio sanoi selvityksessään, että lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen perusteella voidaan päätellä, että poikien ympärileikkauksella ei ole selkeitä myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia. Sen sijaan toimenpiteellä saattaa olla ei-toivottuja vaikutuksia. Poikalasten ympärileikkaus ilman lääketieteellistä perustetta ei ole sairauden hoitoa, eikä toimenpidettä tehdä Suomessa ehkäisemään sairauksia. Toimenpide ei ole erikoissairaanhoitolain mukainen kunnan järjestämisvelvollisuuteen kuuluva terveydenhuollon palvelu, joka liittyy sairauden ehkäisyyn, tutkimiseen tai hoitoon. Se ei ole myöskään kansanterveyslain mukainen sairaanhoidon järjestämiseen liittyvä kansanterveystyön tehtävä. Siten terveydenhuollon toimintayksiköillä ei Paunion mukaan ole velvollisuutta toimenpiteen tekemiseen.
Sosiaali- ja terveysministeriön lausunnon mukaan eri sairaaloissa on vuosina 1993-97 tehty yhteensä lähes 300 poikalasten ympärileikkausta ilman lääketieteellistä perustetta. Turun yliopistollisessa keskussairaalassa niitä tehtiin noin 70, Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 39 ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa noin 40. Lausunnon mukaan hoitojärjestelyt oli toteutettu normaalin leikkausjonokäytännön mukaisesti ja siten, että niistä ei aiheutunut haittaa muulle operatiiviselle toiminnalle. Kustannusten korvaamisessa on noudatettu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja koskevan lain ja asetuksen määräyksiä ja sairaanhoitopiirien yleisiä kuntalaskutuskäytäntöjä.
Paunion mukaan vaikeampi kysymys on se, onko julkisen terveydenhuollon yksiköillä ylipäänsä oikeutta tehdä toimenpidettä vanhempien pyynnöstä. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta on katsonut, että toimenpidettä vastustavalle lapselle sitä ei tulisi tehdä.
Arvioinnissa on Paunion mukaan otettava huomioon se, että poikalasten ympärileikkauksesta ilman lääketieteellistä perustetta ei ole nimenomaisia säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö on 1990-luvun alussa esittänyt, että toimenpiteen suorittamiseen suhtauduttaisiin kunnallisessa terveydenhuollossa myönteisesti. Paunio totesi, että hän ei voi katsoa poikien ympärileikkauksia suorittaneiden yksiköiden menetelleen sillä tavoin lainvastaisesti, että hänen tulisi laillisuusvalvojana ryhtyä toimenpiteisiin. Hän lisäsi kuitenkin, että toimenpiteet tulee tehdä lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Sitä paitsi toimenpiteen tekemiseen pienelle lapselle tulisi suhtautua erittäin varauksellisesti - siitä huolimatta, että uskonnon harjoittamisen oikeutta tulee kunnioittaa ja erilaisia kulttuureja arvostaa.
Paunio toteaa, että tyttöjen ja poikien ympärileikkauksia ei voi rinnastaa. Tyttöjen ympärileikkauksessa on kyse syvästä ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksesta, jonka vaikutukset saattavat ulottua myös tuleviin lapsiin. Toimenpidettä ei tule sallia missään oloissa eikä millään perusteella, kuten lainsäädäntömme osoittaa. Paunion mukaan on tärkeää, että viranomaiset toimivat aktiivisesti: tiedottavat lainsäädännöstä ja pyrkivät ehkäisemään lainrikkomuksia.
