1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Ei mennyt niin kuin Strömsössä
Ajan­kohtai­sta 8/2016 vsk 71 s. 548 - 550

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Onko mokameeting tuttu asia? Monelle ei, vaikka kannattaisi olla.

Ei mennyt  niin kuin Strömsössä Kuva 1 / 1

– Nyt se oikeudenkäynti alkaa.

Näin totesi HUS:n työntekijä kolme vuotta sitten, kun potilasturvallisuuspäällikkö Sari Palojoki aloitteli uutta kokouskäytäntöä. Tarkoitus oli käsitellä työssä sattuneita vakavia vaaratapahtumia yhdessä.

Asia oli useimmille uusi. Palojoki ymmärsi, että kulttuurin muuttamisessa pitää edetä pehmeästi.

Kokoukset tulivat hiljalleen arkeen. Sairaanhoitopiirissä pidettiin viime vuonna 180 potilasturvallisuuden juurisyyanalyysiin perustuvaa kokousta, ja lääkärikunta on vahvasti mukana.

– Kulttuurin muutos on ollut käsin kosketeltavaa erityisesti viime vuonna. Olen vaikuttunut loistavasta joukostamme, joka ymmärtää asian ytimen ja potilasturvallisuusasioiden yhdessä käsittelemisen tärkeyden, Palojoki sanoo.

– Toki on paikkoja, joissa on vielä niin sanottuja vanhan genren edustajiakin. Se on ok, koska kulttuurin muuttumiselle on annettava aikaa.

Sama idea, eri nimi

Lääkäripäivien vahinkoklinikka-kurssin keskustelussa osallistujilta kysyttiin, kuinka moni on ollut mokameetingissä työpaikallaan. Vajaa puolet nosti vihreän lapun.

Lääkintöneuvos Taina Mäntyranta sosiaali- ja terveysministeriöstä toteaa, että yleisö oli valikoitunutta. Todellisuudessa mokameetingejä on harvemmilla. Meetingien yleisyydestä ei ole tutkittua tietoa, mutta Mäntyrannalla on tuntuma, että niitä on otettu käyttöön etenkin erikoissairaanhoidossa.

– Olen kuullut kokemuksista perusterveydenhuollossakin. Tämä on positiivinen loikka, koska terveyskeskuksessa lääkärin työ on ehkä edelleen vähän yksinäisempää. Sairaaloissa on muutenkin enemmän lääkärien keskinäisiä keskustelumahdollisuuksia.

Lääkäripäivien yleisö ehkä myös tulkitsi mokameeting-termin laajasti. Ilmaisu on puhekielinen, eikä sillä tiettävästi ole virallista määritelmää.

Useissa yksiköissä on hieman erilaisia nimityksiä ja käytäntöjä, joiden idea on suunnilleen sama kuin mokameetingissä: läheltä piti -tilanteita käsitellään yhdessä ja selvitetään, mitä niistä voidaan oppia. Ketään ei syyllistetä. Selvittelyn seurauksena voidaan vaikkapa muuttaa prosesseja tai suunnata resursseja uudella tavalla.

Mokameetingin kaltainen kokous voi olla esimerkiksi tapausmeeting, case meeting, potilasturvallisuuskokous, juurisyyanalyysikokous tai vakavien vaaratapahtumien selvittelykokous.

Turvallinen paikka

Taina Mäntyranta toteaa, että mokameetingeistä on toistaiseksi lähinnä hiljaista tietoa. Aiheesta ei ole kirjoitettu paljoakaan. Meetingit kuitenkin paikkaavat tärkeää aukkoa.

– Olemme päässeet niin pitkälle, että eri tavoin kerätään paljonkin tietoa läheltä piti -tilanteista ja haittatapahtumista. Meiltä kuitenkin puuttuu tavat, joilla pystyttäisiin käsittelemään yksittäiset tapaukset tai systemaattisesti kerätty tieto, että vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan.

Mäntyrannan mukaan mokameeting voi olla tunnelmaltaan hyvin toisentyyppinen kuin tieteellinen tapausmeeting. Lääkärille mokameetingin pitäisi olla turvallinen paikka, jossa käydä asioita läpi kollegoiden kanssa.

– Tapahtunutta voidaan jopa karnevalisoida, sillä on aina hyvin ahdistavaa, kun jotakin menee vikaan ja potilaalle koituu haittaa. Jotenkin sitä ahdistusta pitää käsitellä. Mokille voi nauraakin, jos se helpottaa tilannetta.

– Mokameeting on uudenlainen tapa käsitellä asioita. Voi olla, että jotkut suhtautuvat kaikkeen uuteen epäluuloisesti. Osa saattaa vierastaa epätieteellisyyttä, mutta se voi olla myös mahdollisuus.

Mäntyranta kertoo erään terveysaseman esimiehestä, joka ei koskaan jakanut potilaiden yhteydenottoja ja valituksia muille. Hän käsitteli ne itse, ettei kenellekään tulisi paha mieli.

Näin menetetään mahdollisuus oppia.

– Esimiehestä on paljon kiinni. Joku esimies voi jopa ajatella, että ikävistä asioista ei jutella, Mäntyranta sanoo.

“Parasta oppia"

Aiheuttaako jokin tekijä leikkaussalissa tietyn laitteen häiriötoiminnan? Mitä voidaan tehdä, ettei sekava potilas tule laitojen yli ja murra lonkkaansa?

Esimerkiksi tällaisia asioita on pohdittu HYKS Sydän- ja Keuhkokeskuksen läheltä piti -tilanteita käsittelevissä kokouksissa.

– Haittatapahtumista ja läheltä piti -tilanteista opitaan kaikkein eniten siitä, miten asiat kannattaa tehdä toisin, sanoo vt. toimialajohtaja Antti Vento.

– Käsittelyssä saadaan tärkeää tietoa, joka lisää potilasturvallisuutta ja kiinnittää henkilökunnan huomiota. Turvallisuus on korkealla tasolla, mutta tämä on lisäpalikka. Vaikutus voi ulottua hoitokäytäntöihinkin. Vaihdetaan vaikka ruiskukokoa jossakin toimenpiteessä, ja siitä tehdään ohjeistus.

Vennon yksikössä haittatapahtumat käsitellään osastoilla rutiininomaisesti, ja potilasvahinkoilmoitukset käydään läpi määräajoin. Tietokantaan kerätään nimettömästi läheltä piti -tilanteita, ja kokoukset aktivoituvat niiden pohjalta joitakin kertoja vuodessa.

Vennon kokemukset kokouksista ovat positiivisia. Asioita käydään läpi hyvässä hengessä.

Hän katsoo, että tavallaan vastaavaa toimintaa harrastetaan pienemmässä mittakaavassa muun muassa aamumeetingeissä ja päivystysraportoinnissa.

– Nykyään henkilöiden suhtautuminen omiin tekemisiinsä ei ole niin voimakasta. Sairaaloissa on kaiken kaikkiaan avoimempi ilmapiiri.

Suomella hyvä vauhti

– Kaikenlainen toiminta, jossa yritetään oppia virheistä, on äärimmäisen tärkeää, sanoo Vaasan keskussairaalan hallintoylihoitaja Marina Kinnunen. Hän on tehnyt väitöskirjan virheistä oppimisesta.

Kinnusen mukaan Suomen potilasturvallisuus on kehittynyt tässä asiassa kovasti viime aikoina. Vaaratapahtumien raportointijärjestelmän HaiPron avulla on opittu tekemään ilmoituksia ja ymmärretään, että on kyse kehittämistyöstä eikä syyllistämisestä.

– Tässä ollaan kuitenkin haavoittuvaisia. Jo yksikin syyllistäminen vie koko kulttuurin taantumukseen. Hyvä kulttuuri vaatii jatkuvaa työtä.

Vaasan keskussairaalassa vakavien vaaratapahtumien selvittely on ollut normaali käytäntö nyt viiden vuoden ajan. Kinnunen on ollut luomassa menettelytapaa ja levittänyt sitä myös muualle.

Selvittelyyn kuuluu mokameetingin tapainen ryhmäkokous, mutta prosessi on kaikkiaan perusteellisempi. Selvittelyssä tiimi tutkii ensin tapauksen, ja sitten siitä keskustellaan.

– Juurisyyt haetaan syyllistämättä ketään. Kokous on loistava tapa keskustella ja käydä läpi, mitä tehdä organisaation eri tasoilla.

Lääkärikin hyötyy

HUS:n korvaklinikassa pidetään aina vuoden lopussa potilasturvallisuuskokous, jossa käsitellään laajasti ja moniammatillisesti potilasturvallisuuteen liittyviä asioita. Klinikassa on kokeiltu varsinaisia mokameetingejäkin, mutta ne eivät ole ainakaan toistaiseksi vakiintuneet.

– Ulkomailla ne ovat tavallisia. Virheistä puhuminen pitäisi saada osaksi arkipäivää. Potilasturvallisuuskulttuurin kehittämisen kannalta on iso merkitys sillä, onko joku innostunut asiasta, osastonylilääkäri Leena-Maija Aaltonen sanoo.

Aaltonen on itse ollut mukana toimittamassa Potilasturvallisuuden perusteet -kirjaa.

Lue myös

Korvaklinikan potilasturvallisuuskokouksissa käydään läpi myös klinikan korvatut potilasvahingot. Haittatapahtumien taustalta saattaa löytyä prosessiongelmia, joihin voidaan puuttua hyvällä johtamisella. Työntekijöiden hyvä perehdytys on oleellista.

Aaltosen mukaan vaatii syyllistämättömän ja luottamuksellisen ilmapiirin, että voi keskustella vaikeista asioista.

– Käsittelystä on hyötyä sekä organisaatiolle että yksilölle. Vahingon sattuessa potilaan lisäksi on myös toinen uhri: ammattilainen, jolle vahinko on sattunut. Epäonnistunut käsittely voi olla työuran kannalta invalidisoivaa.

Ei vain vakavia tapauksia

HUS:n Sari Palojoen mukaan kokouksissa syntyy varsin vähän tunnereaktioita, ainakaan mitään radikaalimpaa.

– Oleellista on, että kokousta koordinoiva henkilö suhtautuu tilanteeseen rakentavasti ja rauhallisesti. Syyllistämättömyydestä täytyy pitää kiinni.

Palojoki painottaa, että HUS:n kehittämä malli ei ole valvontatyyppistä potilasvahinkojen selvittelyä. Fokus on kuitenkin vakavan riskin tapauksissa.

Monet HUS:n yksiköt ovat nyt itse halunneet laajentaa kokouksia myös lievempiin läheltä piti -tapauksiin.

– Tämä kertoo paljon kulttuurimuutoksesta meillä. Pakottamalla ei synny tällaista ilmiötä.

Näin mokameeting onnistuu

› Heitä syyttäminen ja syyllisen hakeminen romukoppaan.

› Käytä sanoja vaara- tai haittatapahtuma ja läheltä piti -tilanne. Voit puhua myös virheestä, mutta syyllistämättä.

› Kiinnitä huomio tapahtuneeseen asiaan eikä henkilöön. Tarkoitus on miettiä yhdessä vaaratapahtumien syitä ja puuttua niihin. Kysykää "miksi" niin kauan, kunnes löytyy asia, jota kehittää.

› Ole avoin ja lähde mukaan keskusteluun.

› Pysy ammatillisena. Muista, että kenelle tahansa voi sattua moka. Oleellista on, ettei samaa toisteta.

› Kokouksessa pitää olla vetäjä, esimerkiksi vanhin erikoislääkäri. Hänen tulee olla valmistautunut, rakentava ja rauhallinen. On hyvä sanoa ääneen, että yhtä ainoaa oikeaa käsittelytapaa ei ole.

› Älä väheksy läheltä piti -tilanteita. Vaikka vahinkoa ei sattunut, tilanteesta voi oppia paljon.

› Älä ammu tyhmiä ajatuksia alas.

› Älä jumiudu kliinisiin yksityiskohtiin.

› Nauraakin saa, jos siltä tuntuu. Positiivinen ilmapiiri auttaa keskustelussa.

Kirjoittajat
Miia Soininen

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Vakavia psyykkisiä sairauksia sairastavien fyysisten sairauksien hoito ontuu

Fyysisen terveyden ongelmat ja niihin liittyvä ennenaikainen kuolleisuus ovat yleisiä vakavia mielenterveyshäiriöitä sairastavilla.

Ajassa
Aivohalvauspotilaiden hoito paremmaksi tekoälyn avulla

Tekoälyn avulla kehitetään hoitoprosessia, jotta potilaille voidaan tarjota yksilöllistä hoitoa.

Ajassa
Rintasyöpälääke letrotsolia saa taas

Alkusyksystä vaivannut saatavuushäiriö on ohi.

Blogi
Oi neuvola, miten sinua kaipaan!

On ihan turha vedota siihen, että lapsen vanhemmat ovat lääkäreitä, kirjoittaa Laura Seppälä Baltimoresta.

Tieteessä
Nuori nukkuu myrskyn silmässä

Nuoruus on dramaattinen ajanjakso aivojen kehityksessä, mikä näkyy myös unessa.

Kommentti
Priorisoidaankin ihan toisin

– Jatkuvien organisaatiomuutosten kustannusvaikuttavuutta ei koskaan selvitetä, ihmettelee Eija Kalso.