Etävastaanotto sopii lääkärin työvälineeksi
Terveyskeskuslääkäri voi hoitaa potilaita myös etävastaanotolla. Potilaat ovat olleet tyytyväisiä lääkärin jakamattomaan huomioon, mutta mitä virtuaalisuus vaatiikaan lääkäriltä?
Projektipäällikkö Olavi Timonen hoiti etävastaanotolla puolankalaisia potilaita vuoden 2002. Tavoitteena oli tutkia videoneuvottelun sopivuutta yleislääkärin vastaanottoon. Samalla kertyi tietoa internet-pohjaisen videoneuvottelujärjestelmän teknisestä toimivuudesta, siitä ovatko potilaat tyytyväisiä virtuaalilääkäriin ja mitä homma maksaa. Tutkimuksen taustalla oli syrjäisen Suomen vaikeudet saada lääkäreitä terveyskeskuksiinsa. Toisena pontimena oli Kainuun juuri valmistunut alueverkko, joka nivoi Kainuun keskussairaalan ja kuntien terveyskeskukset palomuurein suojattuun verkkoympäristöön.
Timosen etävastaanottotutkimus antoi jo alkumetreillä tuta, että videoneuvotteluteitse toteutettu vastaanotto soveltuu varsinkin pitkäaikaissairaiden hoitoon. Tutkijalääkäri Jaana Korkiakoski aloitti Suomussalmen ja Puolangan diabeteksen etävastaanotot vuoden 2003 alkupuolella.
- Tavoitteena on selvittää, kuinka hyvin diabeetikoita voidaan hoitaa etävastaanotolla. Tarkoitus on kehittää vaihtoehtoinen vastaanottomalli haja-asutusseuduille ja lääkäripulan vaivaamille alueille, Korkiakoski kertoo. Diabeteksen hyvän hoidon kriteerien toteutumisen lisäksi lasketaan kustannukset ja tutkitaan diabeteshoitajien työnkuvan muuttumista.
Omanlaisensa työtapa
Telelääketiedettä on mainostettu etäisyyksien voittajana: se mahdollistaa palvelujen siirtämisen keskuksista syrjäseuduille, samalla tavoin se palvelee kollegoiden konsultointitarvetta. Telelääketiede ei itsessään tuo mitään uutta potilaiden hoitamiseen, vaan mahdollisuuden jo olemassa olevan tiedon tehokkaaseen hyväksi käyttöön.
Videoneuvottelua käytetään potilastyössä, konsultaatioissa, erilaisissa neuvotteluissa ja koulutuksissa. Usein videoneuvottelua käytetään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisissä konsultaatioissa, kun taas Timosen ja Korkiakosken projektissa toimitaan perusterveydenhuollon sisällä.
Timonen muistuttaa, että etävastaanotto on kokonaan omanlaisensa työtapa, jota ei pidä suoraan verrata tavalliseen vastaanottoon.
- Etävastaanotolla teemme aina tiimityötä hoitajan kanssa. Hoitajan panos on suuri, koska potilaan tilan arviointi tulee paljon hänen kauttaan.
Etävastaanotolla lääkäri pystyy kuuntelemaan sydämen ja keuhkot elektronisella stetoskoopilla. Hän pystyy kohdistamaan kameran kuvan tutkittavaan paikkaan ja saa dokumenttikameran avulla nähdäkseen potilaan seurantataulukot ja sydänfilmit. Näyttöpäätteeltä lääkäri näkee potilaan sairauskertomuksen laboratoriotuloksineen ja röntgenkuvineen. Etävastaanotto vaatii keskittymistä vuorovaikutukseen ja hyvää yhteistyötä hoitajan kanssa.
- Videoneuvottelutekniikan oppii jokainen muutamassa tunnissa, se ei ole ongelma, Korkiakoski sanoo. Enemmän opettelua vaatii se, että saa hoitoon tarvitsemansa informaation näkemällä ja kuuntelemalla ja hoitajan antaman tiedon välityksellä. Itse potilasta ei pääse tunnustelemaan tai haistamaan. Kamera rajaa vastaanoton fyysiset rajat.
Kameraa ei arastella
- Eihän tämä sen kummallisempaa ole, kuin että istuttaisiin lääkärin kanssa vastakkain, puolankalainen diabeetikko kuittaa kyselyt etävastaanotosta vaikeudesta. Varsinkaan taudissa, jossa tiedon saanti on tärkeintä. Eri asia on, jos jouduttaisiin enemmän kopeloimaan, hän naurahtaa.
Lääkäripulan koettelemassa pitäjässä ihmiset osaavat arvostaa lääkäripalveluja, vaikka niitä saataisiinkin piuhoja pitkin. Lääkärin asiantuntemus on tärkeämpää kuin se, onko hän fyysisesti läsnä.
- Potilastyytyväisyys on hyvä, jopa hieman parempi kuin tavallisella vastaanotolla käyneellä vertaisryhmällä, Timonen sanoo.
Tutkijat arvelevat yhdeksi syyksi sen, että etävastaanotolla lääkärin on pakko kuunnella potilasta. Päälle puhuminen puurouttaa, joten vuoroaan on pakko odottaa.
- Etävastaanotolla tilanne ohjautuu väkistenkin potilaskeskeiseksi, koska lääkäri ei voi viedä potilaalta suunvuoroa, Timonen naurahtaa. Potilaat eivät tilannetta arastele, vaan kehuvat jälkeenpäin, että lääkäri on koko ajan läsnä, ei katsele tietokonetta tai puhu puhelimessa. Ulkopuoliset häiriötekijät haittaavat vähemmän, kun potilas kiinnittää huomionsa televisioruutuun ja lääkärin sen kautta välittämään informaatioon.
Potilaat ovat tyytyväisiä myös siihen, että vastaanotolla heidän asioitaan on hoitamassa kaksi ammattilaista, lääkäri ja hoitaja. Hoidon jatkuvuus on turvatumpaa, koska hoitaja kuulee lääkärin antamat ohjeet ja hoidon painotukset suoraan ilman välikäsiä.
Paljon mahdollisuuksia
Etävastaanotto ei tule syrjäyttämään tavallista vastaanottoa, eikä se sovi kaikkien potilasryhmien hoitamiseen.
Valikoimattoman väestön hoitaminen etävastaanotolla ei ole Timosen mukaan taloudellisestikaan kannattavaa muulloin kuin poikkeustilanteissa. Etävastaanoton käytölle on silti paljon mahdollisuuksia ja paljon tarvetta. Etätyömallit voisivat tuoda osaltaan helpotusta syrjässä asuvien palvelun järjestämiseen. Siitä on hyviä esimerkkejä Kanadasta, Yhdysvalloista, Englannista ja Norjasta, Timonen esimerkitsee.
Etävastaanotoilla olisi mahdollista hoitaa esimerkiksi kroonisesti sairaiden kontrollikäynnit tai työterveyshuollon erityisosaamista vaativat tehtävät. Se myös tukisi työnjakoa, jossa hoitohenkilökunta ottaisi suuremman osan lääkärien tällä hetkellä tekemästä työstä.
Timosen mukaan etätyön avulla päivystysten järjestäminen voitaisiin miettiä uudelleen. Esimerkiksi Englannissa on hyviä kokemuksia ensiapuun tarkoitetuista Minor Accident and Treatment Centereistä, joissa hoitajat ovat ainoa paikalla oleva ammattiryhmä. He ottavat tarvittaessa videoneuvotteluyhteyden sairaalaan. Samaa mallia voitaisiin käyttää syrjäisten kuntien päivystyksissä tai vuodeosastoilla iltaisin ja viikonloppuisin.
Videoneuvottelujärjestelmän tekninen luotettavuus ja kuvan ja äänen laatu paranevat varmasti käytön yleistyessä, Timonen uskoo. Suurin ongelma käytön laajenemiselle ovat tällä hetkellä Suomen tietoverkot. Alueellisia tietoverkkoja on vain harvoilla alueilla, eivätkä ne läheskään aina ole yhteydessä toisiinsa. Myös sähköisen allekirjoituksen puuttuminen vaikeuttaa toimintaa.
- Kaikki on Suomessa vielä jos, jos ja jos, Timonen muistuttaa.
