EU-jäsenyyden vaikutuksia suomalaisten ravitsemukseen ja ruokaan

Suomen liittyminen Euroopan unioniin ei ole toistaiseksi vaikuttanut asetettuihin kansanravitsemustavoitteisiin - kukin jäsenmaa noudattaa edelleen omia kansallisia suosituksiaan.

Osa ravitsemuspolitiikan vaikutuskeinoista siirtyi päätettäväksi Euroopan unionissa; merkittävin muutos on ollut yhteinen maatalous- ja kauppapolitiikka. Jäsenmaiden sitoutuminen on ollut väljempää terveyspolitiikan ja kuluttajapolitiikan osalta.

Ensimmäisen EU-jäsenyysvuoden aikana elintarvikkeiden kuluttajahinnat laskivat keskimäärin 11 %, mikä merkitsi noin 5 miljardin markan lisäystä kuluttajien ostovoimaan vuodessa.

Elintarvikkeiden hinnanalennukset lisäsivät lihan ja kananmunien määrällistä kulutusta, ja samaan aikaan niiden osuus elintarvikkeiden markkamääräisestä kokonaiskulutuksesta pieneni. Juuston kulutus lisääntyi hinnanalennuksen johdosta. Ihmiset siirtyivät käyttämään myös kalliimpia ja samalla rasvaisempia juustolaatuja, mikä samalla merkitsi tuontituotteiden kulutuksen kasvua. EU-jäsenyyden yksi kielteinen piirre kansanravitsemuksen kannalta on se, että hedelmien ja vihannesten hinnat nousivat jonkin verran. Vapaista markkinoista huolimatta ihmiset käyttivät pääasiassa kotimaisia elintarvikkeita. Leipätuotteiden, juustojen ja kaikkien lihatuotteiden kulutus kasvoi vuoteen 1998 mennessä hieman. Sen sijaan maitotuotteiden, kananmunien, elintarvikerasvojen sekä hedelmien ja vihannesten kulutus väheni hiukan vuodesta 1995.

EU-jäsenyyden ansiosta mm. ravintorasvavalikoima laajeni, maitovalikoima rajattiin kolmeen maitotyyppiin - ykkösmaito säilyy vuoden 1999 loppuun poikkeusluvalla, aiemmin kiellettyjä lisäaineita tuli takaisin käyttöön, kuten mm. atsovärit, nitriittiä saa käyttää enemmän kuin aiemmin ja suolarajoitukset poistuivat muuten paitsi lastenruoista.