EU-maissa palvelusetelit yleisimpiä kotipalvelussa
Palveluseteleitä käytetään EU-maissa ennen kaikkea lasten päivähoidossa ja kotipalvelussa. Terveydenhuollossa ne sen sijaan ovat käytössä lähinnä vain kotisairaanhoidossa. Palvelusetelien käyttöä EU-maissa selvittänyt Stakesin tutkija, kauppatieteiden tohtori Hennamari Mikkola arvelee tämän johtuvan siitä, että terveydenhuollon järjestäminen ei ole kokonaan kunnan vastuulla muissa EU-maissa kuin Suomessa.
Englannissa palveluseteleitä kokeiltiin lasten esikoulutoiminnan kysynnän ja tarjonnan lisäämiseen vuosina 1996-98. Ranskassa, Belgiassa ja Tanskassa setelit ovat käytössä kotiavussa ja Ruotsissa koulussa, päivähoidossa ja kotipalvelussa.
Palveluseteleillä pyritään yleensä lisäämään asiakkaan valinnanvapautta, mutta Ranskassa, Belgiassa ja Tanskassa tavoitteena on erityisesti parantaa työllisyyttä.
Pisimmälle asiakkaan valinnanvapaus lienee viety Hollannissa. Siellä julkisen organisaation järjestämän kotipalvelun rinnalla on vaihtoehtona ns. henkilökohtainen budjetointijärjestelmä, jonka avulla esimerkiksi vanhukset ja mielenterveyspotilaat voivat hankkia apua itselleen.
- Heille annetaan lähinnä kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa varten henkilökohtainen budjetti. Raha menee suoraan asiakkaan omalle tilille, ja hän voi valita kenet tahansa palveluntuottajan. Asiakkaan palvelujen tarpeen määrittelee vakuutusyhtiön palvelunohjaaja, joka myös antaa oikeuden tähän henkilökohtaiseen budjettiin, Mikkola kertoo.
Asiakas on velvollinen pitämään kirjaa hankkimistaan palveluista ja vakuutusyhtiö valvoo, käytettiinkö raha oikein.
Järjestelmällä on nykyään 40 000 käyttäjää, joista 43 prosenttia on yli 65-vuotiaita.
Kilpailu tehosti kunnan toimintaa
Perusteellisimmin Mikkola on selvittänyt kokemuksia, joita palvelusetelien käytöstä on saatu kotihoidossa Nackan kunnassa Tukholman naapurissa. Analyysin pohjana on Göteborgin yliopistossa tehty haastattelututkimus.
Nackan kunnassa on lähes 76 000 asukasta, joten siellä on myös edellytykset runsaalle palvelujen tarjonnalle. Kotipalveluja tarjoaakin 17 yrittäjää.
Nackassa palvelutarpeen määrittelee palvelunohjaaja, ja asiakkaat ovat kokeneet, että saatu palvelu todella vastaa paremmin heidän tarvettaan kuin aikaisemmin. Asiakkaalle seteli on myös tuonut valinnanvapautta niin palveluvalikoiman kuin palvelujen tuottajankin suhteen. Asiakkaan eduksi koituu myös se, että palveluseteli kannustaa kuntouttamaan asiakasta. Kun asiakas kuntoutuu, yrittäjän työ helpottuu mutta hän saa setelistä silti saman rahan kuin ennenkin.
Mikkolan mukaan järjestelmä on tehostanut kunnan omaa palvelutuotantoa, joka on joutunut kilpailemaan yrittäjien kanssa. Kunnallisella palveluntuottajalla on hallussaan 70 prosenttia markkinoista.
Ongelmallista taas on, että palvelusetelin hinta pyrkii nousemaan: Nackassa hintaa on jouduttu korottamaan useampaan kertaan yrittäjien pitämiseksi markkinoilla. Järjestelmän huono puoli on myös se, että hankalat asiakkaat jäävät kunnan hoidettavaksi.
Asiakkaan kannalta huono puoli on laadun valvonnan jääminen lähes kokonaan asiakkaan harteille. Lisäksi yritykset karsastavat esimerkiksi kaukana asuvia asiakkaita.
Nackassa on koko kotipalvelujärjestelmä remontoitu uuteen uskoon palvelusetelien takia. Kunnanvaltuuston palveluseteleihin budjetoimat rahat tilitetään palveluseteleinä myös kunnalle, jolloin kunnan ja yrittäjien välinen kilpailu asiakkaista on todellinen ja palvelun rahoittaja pystyy vertailemaan keskenään kunnallisen toiminnan kustannuksia ja yrittäjien kustannuksia.
Mikkolan mielestä järjestelmän onnistumiselle on ollut ratkaisevaa, että sitä koskeva poliittinen päätöksenteko ja toiminnan organisointi on kokonaan erotettu toisistaan.
