Haaste tulevaisuuden päättäjille: Vanhuspalvelujen tarve kasvaa voimakkaasti seuraavan 10 vuoden aikana
Invalidiliitto ja eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmä järjestivät eduskunnassa seminaarin, jossa pohdittiin mm. ikäihmisten kuntoutuspalveluja. Suomalaisista on yli 65-vuotiaita lähes 800 000 henkilöä. Väestön ikääntyminen on Suomessa seuraavalla viisivuotiskaudella nopeampaa kuin missään muussa EU-maassa tai Yhdysvalloissa. Yli 75-vuotiaista henkilöistä yhdeksällä kymmenestä on jokin toimintakykyä heikentävä vamma tai pitkäaikaissairaus.
Vanhuspalvelujen tarve kasvaa reilusti seuraavan 10 vuoden aikana ja kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Muutos vaatii kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Seuraavan 10 vuoden aikana kuntien palveluksesta poistuu kuitenkin 130 000 työntekijää - kuntia uhkaa siis todellinen työvoimapula.
Seminaarissa mietittiin myös omaishoitajien huonoa tilannetta. Omaisiaan hoitaa tällä hetkellä yli 300 000 ihmistä, joista omaishoidontukea saa vain alle kymmenesosa. Pelkästään yhteiskunnan varoista tuettavien omaishoitajien avulla säästetään nyt vuosittain 1,2 miljardia markkaa verrattuna ikäihmisten laitoshoidon kustannuksiin. Omaishoitajat eivät kuitenkaan saa yhteiskunnalta arvostusta: hoidosta maksettava korvaus on liian pieni, ja hoitajien vapaapäivien järjestäminen on usein lähes mahdotonta.
Eduskunnassa peräänkuulutettiin kuntien luottamushenkilöiden ja henkilöstön koulutusta, jotta he tunnistaisivat paremmin ihmisten erilaiset tarpeet. Kuntaliiton varatoimitusjohtajan Pekka Alasen mielestä tässä asiassa tarvitaan lisää yhteistyötä järjestöjen ja valtion kesken.
Kuntien tulisi vammaispalvelulain mukaan huolehtia siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään siten, että ne vastaavat kunnissa esiintyvää tarvetta. Tämä ei kuitenkaan toteudu useissa kunnissa. Harkinnanvaraiset määrärahat ovat vähäisiä, ja tulkinnat vaihtelevat kunnissa siitä, mitä vammaiset ihmiset tarvitsevat elämässään.
Tilaisuudessa keskusteltiin niin ikään, pitäisikö vammaisuudesta aiheutuvien kustannusten rahoitus jatkossa järjestää esimerkiksi Kelan kautta tai kehittämällä kustannusten jakoa paitsi kuntien kesken myös kuntien ja valtion välillä. Tulevaisuudessa täytyisi myös harkita uusia, ennakkoluulottomia rahoitusmalleja, kuten vammaisen henkilön omia tarpeita ja toiveita tukevan henkilökohtaisen tilijärjestelmän kehittämistä.
