Ajan­kohtai­sta

Lääkehuoltoa ja terveydenhuoltoa kehitettävä pitkäjänteisesti

Lääketeollisuus ry:n helmikuussa järjestämässä seminaarissa pohdittiin lääkealan keskeisiä ongelmia osana terveydenhuoltoa. Ylijohtaja Kimmo Leppo sosiaali- ja terveysministeriöstä totesi, että lääketeollisuuden ja terveydenhuollon välillä vallitsee keskinäinen riippuvuus; molemmat ovat toistensa toimintaedellytyksiä. Terveydenhuolto ei voi tulla toimeen ilman lääkkeitä ja niitä valmistavaa teollisuutta ja toisaalta lääketeollisuus ei voisi olla kannattavaa yritystoimintaa ilman terveydenhuollon luomaa kysyntää.

– Teollisuuden toiminnan logiikka lähtee siitä, että toiminnan on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. On tuotettava valmisteita, joille on maksukykyistä kysyntää. Valmistajat kilpailevat kansainvälisillä markkinoilla, joiden pelisäännöt on luotu Euroopassa lääkealan EU-lainsäädännössä. EU, Yhdysvallat ja Japani edistyvät hitaasti harmonisointipyrkimyksisssään. Terveydenhuollon toiminta ei lähde taloudellisesta hyötyajattelusta, vaan ajatuksesta, että ihmisten tarvitsemat terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla. Riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut on hallitusmuodon mukaan julkisen vallan turvattava.

– Terveydenhuolto toimii läheisyysperiaatteen mukaisesti Euroopassa kansallisella pohjalla. Kaikkien Euroopan maiden rahoitusjärjestelmät pohjautuvat solidaarisuuden periaatteelle, jonka mukaan joko sosiaalivakuutuksen tai verotuksen kautta tasataan terveysmenetysten riskejä ja rahoitetaan pääosa kustannuksista. Järjestelmät eivät ole sanottavasti lähentymässä toisiaan. Jokaisessa Euroopan maassa terveydenhuollon rahoituksesta vastaavat viranomaiset taistelevat kustannusten hallinnassa erityisesti lääkekustannusten kanssa. Koska talous- ja finanssipolitiikan reunaehdot ovat tiukat, on terveydenhuollon rahojen riittävyys palvelutarpeiden kasvaessa huolenaihe, kertoi Kimmo Leppo.

Terveydenhuollon rahoitus on muutospaineissa. Suomessa käytetään terveydenhuoltoon 6,9 % bruttokansantuotteesta; Euroopan maista vain Luxemburg, Irlanti ja Englanti käyttävät terveydenhuoltoon vähemmän rahaa. 1990-luvulla lääkemenojen osuus on kasvanut 9–15 %. Lääkkeet ovat menoerä, joka kasvaa jatkuvasti, kun terveydenhuollon muut menot ovat erittäin tiukoilla.

Leppo mainitsi, että keskustelu vapaasta hinnoittelusta on eurooppalaisella foorumilla hyvin voimakkaasti esillä. On muistettava, että lääkkeet eivät ole tavanomainen kulutushyödyke – kuluttajalla ei ole tietoa, milloin hinta ja laatu ovat sopivassa suhteessa. Vanhat lääkkeet korvautuvat usein uusilla, kalliilla valmisteilla, jotka ovat harvoin merkittäviä innovaatioita. Todelliset innovaatiot, joilla on merkittävää terapeuttista lisäarvoa, olisi saatava tarvitsevien käyttöön. Tämä edellyttää nykyistä parempaa, kansallisesti ja kansainvälisesti koordinoitua lääkkeiden terapeuttisen arvon määrittelyä. Kokonaistaloudellisen tarkastelun tarve on olemassa, ja siihen on yhteinen intressi.

Toimitusjohtaja Jarmo Lehtonen Lääketeollisuus ry:stä sanoi, että lääkkeet ovat sinänsä kustannustehokas hoitomuoto, lääkkeet ovat investointeja. Lääketeollisuus haluaa, että terveydenhuoltoa ja sen osana lääkehuoltoa kehitetään pitkäjänteisesti. Kustannusten hallinta on lääketeollisuuden keskeinen haaste. Rationaalinen lääkkeiden käyttö liittyy kustannustenhallintaan: lääkkeitä tulee käyttää oikein. Potilaan oma rooli kustannusten hallinnan kannalta on keskeinen.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030