Matti Äyräpää -palkinto professori Petri Kovaselle Syöttösolututkimus paljasti uutta kolesterolin tuhovoimasta

Jossakin Wihurin tutkimuslaitoksen, entisen Salus-sairaalan, sokkeloissa Helsingissä on pieni varasto, joka pursuaa vanhoja valokopioita. Kopiokerrostumat kertovat ajasta, jolloin laitoksen nykyinen johtaja, professori Petri Kovanen tuli tutkijaksi taloon, eikä ollut kuullutkaan syöttösoluista. Lääkäripäivillä Kovanen palkitaan Matti Äyräpää -palkinnolla tutkimuksistaan, jotka ovat paljastaneet yhteyksiä syöttösolujen, kolesterolin ja sepelvaltimotaudin komplikaatioiden välillä.

Paitsi varastohuoneellisen kopioita, Petri Kovanen hankki ensimmäisenä Wihuri-vuotenaan keskuskirjastosta Vuoden lainaaja -tittelin. Nimityksestä hän on yhä kovasti otettu, sillä edellisen kerran arvonimi oli myönnetty Arvo Ylpölle.

Wihurin tutkimuslaitokseen Kovasen kutsui vuonna 1984 laitoksen tuolloinen johtaja, dosentti Vesa Manninen. Muuan tutkijanalku, lääkäri Jorma Kokkonen, oli ryhtynyt syöttösolututkimuksiin ja Kovasta tarvittiin työhön konsulttiavuksi.

Tuplatohtori ja erikoislääkäri

Kovanen kouluttautui lääkäriksi Sveitsissä ja suoritti tohtorintutkinnon Baselissa vuonna 1970. Toiseen tohtoriuteen hän väitteli viitisen vuotta myöhemmin Suomessa. Seuraavat neljä vuotta Kovanen vietti perheineen Yhdysvalloissa, Dallasissa. Kovanen tutki mm. LDL-reseptorin säätelyä. Tärkeimpänä havaintonaan hän pitää työtä, jossa selvitettiin statiinien toimintamekanismi elimistössä.

Suomeen Kovanen palasi 1980 ja pätevöityi Meilahdessa sisätautien erikoislääkäriksi. Tutkijankutsumus vei voiton ja potilastyö jäi lopullisesti, kun Wihuri-kutsu tuli.

Syöttösolu ampuu kovilla

Syöttösolut keksittiin yli sata vuotta sitten, mutta vieläkään niiden fysiologista tehtävää ei tunneta. Syöttösoluja on ihmisessä noin kaksi kiloa. Eniten niitä on iholla sekä silmien, hengitysteiden, suoliston ja virtsateiden limakalvoilla.

- Syöttösolut ehkä ovat jonkinlaisia ensipuolustussoluja ja tarkoitettu tuhoamaan suolistoloisia. Niillä nimittäin on aivan mahtava kyky hajottaa kudosrakenteita ympärillään. Jopa loiset tuhoutuvat näiden solujen pommituksessa, Kovanen kertoo.

Syöttösolu-termi kuvaa solun syötettyä, erilaisia jyväsiä täynnä olevaa olemusta. Syöttösolu ei kuitenkaan syö mitään eikä tule syötetyksi, vaan se on itse valmistanut aineksensa, joita se ärsyyntyessään sylkee ympäristöönsä. Ja mitä tuotteet ovatkaan: hepariinia, kymaasia, tryptaasia, histamiinia sekä kymmeniä muita aineita, jotka saavat elimistössä aikaan väkivaltaisen tapahtuman, inflammaation. Kovanen kuvailee toimimaan räjähtävää syöttösolua kranaatiksi.

Syöttösolu käy plakin kimppuun

Allergia- ja astmatutkijat tuntevat syöttösolut hyvin, koska juuri ne saavat aikaan kroonista tulehdusta ja tyypilliset allergiaoireet. Miksi syöttösoluja on aortan ja sepelvaltimoiden seinämissä, oli selittämätön ilmiö aina siihen saakka, kun Kovanen ryhtyi tutkimaan asiaa. Hän sai selville, että syöttösolut osallistuvat tapahtumiin, jotka johtavat sepelvaltimoa tukkivan plakin repeämiseen.

- Kun akuutti koronaarisyndrooma iskee, syöttösolut ovat olleet suonessa makrogafien ohessa heikentämässä kolesteroliplakkia. Syöttösolut tekevät sen erittämällä proteaasejaan, jotka pystyvät sopivissa oloissa hajottamaan kudosta tehokkaasti, Kovanen kertoo.

Ei kolesterolia, ei tulehdusta

Kovasen tutkimusten päätavoitteita on nyt selvittää, kumpi tulee sepelvaltimoon ensin, kolesteroli vai tulehdus. Todistusaineisto näyttää tässä vaiheessa langettavan syyllisyyden kolesterolille.

- Jos katsoo mikroskoopilla sepelvaltimoa, eikä sieltä löydy kolesterolia eli LDL-peräisiä rasvoja, niin koko jutun voi unohtaa, minkäänlaisia oireita tai kliinisiä manifestaatioita ei ole eikä ole tulossa.

Jos suonessa taas näkyy kolesterolia, suoneen tulee lähes täydellä varmuudella tulehdus. Makrofagit ja T-lymfosyytit sukeltavat esiin, ja kun tilanne alkaa kääntyä vakavaksi, paikalle tulevat myös syöttösolut.

- Italiassa tehtiin vastikään tutkimus, jossa tutkittiin kuolleina syntyneiden keskosten sydänten verisuonia. Lasten äidit olivat kaikki kärsineet korkeasta kolestrolista. Heidän lastensa suonista löytyi jo LDL-hiukkasia ja tulehdusta aiheuttavaa, hapettunutta kolesterolia. Näyttää siltä, että ateroskleroosiavaruuden big bang on kolesteroli!

Statiinit ehkä vastaus

Kovasen ryhmän tutkimustulokset valmistuivat samaan aikaan kun sepelvaltimotautia ryhdyttiin pitämään tulehdustautina. Tälle lääketieteen paradigman muutokselle Wihurin tutkimuslaitoksen työ antoi vahvaa tukea. - Mysteeri tietysti on, että tässä meillä on tulehdus, mutta ei lääkettä, jolla sitä voisi hoitaa, Kovanen huomauttaa.

Toistaiseksi ainoa lääkeryhmä, jolla näyttäisi olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia sepelvaltimoissa, ovat statiinit. Kovasen alustavissa tutkimuksissa nekään eivät pystyneet häätämään syöttösoluja kolesteroliplakin tienoilta.

- Silti suosittelen sepelvaltimotaudin vaarassa olevien potilaiden hoitoon statiineja. Tärkeää olisi hoitaa potilasta kokonaisvaltaisesti niin, että hän motivoituisi ottamaan lääkkeensä ohjeen mukaan. Se vaatii paljon myös lääkäriltä!

Sepelvaltimotaudin tulevaisuuden lääke voi olla joko syöttösolujen proteaasien inhibiittori tai jonkinlainen syöttösoluja stabiloiva lääke. Vahinko voitaisiin silloin siis torjua estämällä syöttösolua kylvämästä tuotoksiaan valtimon seinämään.

Kolesteroli saatava vielä alemmas

Kolesteroli on avain koronaaritaudin komplikaatioihin. Suomalaisen sepelvaltimotautiepidemian talttuminen johtuu Kovasen käsityksen mukaan siitä, että kolesterolilukemia saatiin laskemaan. Mikään muu yksittäinen vaaratekijä ei ole muuttunut niin paljon kuin ruokavaliomme.

- Ja huomio, kolesterolin lasku tapahtui vielä aikana, jolloin meillä ei vielä ollut lipidilääkkeitä.

Kolesterolikäyrällä ollaan silti vasta puolessa matkaa.

- Seuraavaksi meidän on saatava kolesterolilukemat laskemaan saman verran kuin ne ovat jo laskeneet! Kolesterolin, erityisesti LDL:n, pitoisuus ei voi olla koskaan liian matala.

Ikä tuo työhön uutta

Petri Kovanen on yksi kansainvälisesti arvostetuimpia tutkijoitamme. Hän kuuluu 50:n eniten siteeratun suomalaisen biolääketieteen tutkijan joukkoon ja hän julkaissut yli sata alkuperäisjulkaisua kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Wihurin tutkimuslaitoksella on korkea profiili ja siellä työskentelee jatkuvasti kymmenien lahjakkaiden tutkijoiden joukko. Erityisen ylpeä laitoksen johtaja on Wihurin tuottamista kliinisistä tutkijoista; toistaiseksi laitokseen on vielä löytynyt tutkimuksesta innostuneita lääkäreitä. - Lääkäreidemme ja biokemistiemme tietotaitoverkosto on innovaation lähde vailla vertaa, Kovanen ihastelee.

Kansainvälinen, innostava, lämmin ja avoin ovat laatusanoja, joilla Petri Kovanen kuvaa laitoksensa henkeä, tullen samalla kuvailleeksi myös itseään. Paitsi uutta luovana tutkijana, häntä pidetään myös oivallisena opettajana ja loistavana luennoitsijana