Näivettyä vai kehittyä?
Paikoin inhorealistisen ennusteen yleislääkärin työn tulevaisuudesta voi kiteyttää kolmen avainsanan avulla. Nämä ovat tekoäly, räätälöinti ja itseohjautuvuus.
Yleislääketiede on kirurgian ohella lääketieteen vanhin haara. Muut suuret erikoisalat ovat jakautuneet yhä pienempiin erikoisosaamisen alueisiin, mutta yleislääketiede on edelleen yksi iso kokonaisuus ja vaalii lääketieteen moniottelijan ideaalia. Kuva on kaunis, mutta ei tätä päivää.
Asia on helpoin hahmottaa numeroiden valossa. ICD-diagnoosikoodien määrä on liki kymmenkertaistunut 1970-luvun jälkeen, samassa ajassa yli 90-vuotiaiden osuus väestöstä on kasvanut noin kolmesta tuhannesta yli viiteenkymmeneen tuhanteen. Mielenterveyspalveluihin hakeutuvien nuorten määrä on kasvanut muutamien vuosien aikana kymmeniä prosentteja. Lääketieteellisiä tutkimuspapereita julkaistaan vuosittain vajaa miljoona kappaletta. Terveyskeskusten perustamisen jälkeen pelkästään kansansairauksien hoitoon tarkoitettuja uusia lääkeaineita on tullut markkinoille kymmeniä ja tuotenimikkeitä satoja.
Moni on päätynyt yleislääketieteen pariin juuri sen monipuolisuuden vuoksi, mutta onko sen kattava hallitseminen enää inhimillisesti mahdollista? Kyse ei ole vain lääketieteellisen tiedon määrästä, vaan myös erilaisten teknologioiden ja työtapojen monipuolistumisesta.
Valitettavasti vain harvalla poliittisella päättäjällä on realistinen tilannekuva ja visio perusterveydenhuollon uudistamisesta. Ideologiset intohimot ohittavat herkästi rationaalisen pohdinnan siitä, mikä on kansanterveystyölle paras suunta. Yleislääkäreiden tulee itse olla näyttämässä suuntaa sen sijaan, että käpertyisimme piiloon ulkomaailmalta.
Terveyskeskus ja yleislääketiede kaipaavat radikaalia uudelleenmäärittelyä, sillä tulevaisuuden haasteissa ei pärjää vanhaa parantelemalla. Erikoistumiskoulutuksen ja työnkuvien uudistamisen tulee pohjautua tarkkaan arvioon siitä, miten yleislääkärin työnkuva muuttuu seuraavien vuosikymmenten aikana.
Oma, paikoin inhorealistinen ennusteeni on seuraava:
1. Suuri osa akuutti- ja kiirevastaanoton potilaista hoidetaan tekoälypohjaisten algoritmien tukemilla hoitajavastaanotoilla tai etäpalveluina. Tämä ei ole tieteisfantasiaa; ensimmäiset työkalut ovat jo olemassa.
2. Elintoimintoja, unta ja aktiivisuutta seuraavista puettavista laitteista saatu valtava tietomäärä yhdistetään geenidataan ja yhä useampi haluaa henkilökohtaisesti räätälöityä terveydenhuoltoa ja sairaanhoitoa.
3. Erikoissairaanhoidon erikoistuminen lisääntyy ja potilaan hoitovastuu pirstaloituu yhä enemmän. Potilailta odotetaan yhä suurempaa itseohjautuvuutta sähköistä asiointia hyödyntäen. Osa potilaista ei kykene itsenäiseen asiointiin.
Iso osa perinteisestä terveyskeskustyöstä siirtyy automaation myötä pois lääkäreiltä ja tilalle tulee yhä moninaisempia ja vaativampia työtehtäviä. Tämä johtaa yleislääketieteen haarautumiseen erilaisiin osakokonaisuuksiin. Hoidon saatavuuden tasa-arvon parantamiseksi tarvitaan pikaisia toimia, ja palvelusetelijärjestelmä tai sote-reformi voivat tuoda yksityissektorin yleislääkärit osaksi kansanterveystyötä. Yleislääkäreiden taidoissa painottuvat sekä teknologinen ymmärrys että inhimillisen kohtaamisen taidot.
Uusia tehtäviä syntyy perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisessä integraatiossa. Tarvitsemme yleislääkäreitä, jotka hallitsevat yhä paremmin erikoissairaanhoidon toimintamallit ja toisaalta perusterveydenhuollon tueksi kaivataan yleislääketieteellisen viitekehyksen hallitsevia erikoissairaanhoidon lääkäreitä. Joissain sairaaloissa aloittaneet hospitalistit ovat ensimmäinen avaus tässä kehityksessä.
Terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen sekä sairauksia ehkäisevä terveydenhuolto perustuvat jatkossa yksilölle räätälöityihin suosituksiin. Yksilöstä kertyneestä datamassasta pitää osata tehdä oikeita tulkintoja, jotta vältytään äärimmäisiltä tai turhilta interventioilta. Merkityksellisten havaintojen erottaminen kohinasta vaatii rautaista kliinistä osaamista ja teknologian tuntemusta.
Osa potilaista tarvitsee henkilökohtaista tukea, neuvontaa ja huolenpitoa. He hyötyvät erityisesti pitkistä hoitosuhteista. Myös ylisukupolvisen pahoinvoinnin ehkäiseminen on helpompaa, jos sama yleislääkäri tuntee perheen vuosikymmenien ajalta. Perhelääkärijärjestelmä tulee osaksi terveyskeskusta. Työ siirtyy vastaanottohuoneista paitsi koteihin ja asumisyksiköihin, myös sähköisiin kanaviin, joissa ihmiset ovat jo muutenkin.
Onko edellä kuvattu kehitys väistämätöntä? Ei tietenkään, vaihtoehtona on terveyskeskusten näivettyminen paisuvien potilasmäärien ja hallitsemattomasti lisääntyvän tietomäärän alle. Perusterveydenhuollon uudistamiseen tarvitaan yleislääkäreiden päättäväistä osallistumista ja ennakkoluulottomia uusia ajatuksia. Muutokseen ei tarvita kansallista konsensusta, vaan yksittäinen terveyskeskus voi toimia uudistuksen katalyyttina.
Missä tulevaisuuden yleislääkärit sitten työskentelevät? Toivottavasti uudistetussa terveyskeskuksessa, jossa jokainen tuo oman osaamisensa yhteiseen käyttöön. Työ pysyy monipuolisena, kun se koostuu sopivassa suhteessa omasta erityisosaamisalueesta, arkisesta vastaanottotyöstä ja työskentelystä osana pienempää, monien alojen osaajista koostuvaa yksikköä. Yksinäisen puurtamisen tilalle tulevat tiimit, joiden onnistumista ei mitata pelkästään käyntimäärillä tai euroilla, vaan tiimin tuottamalla terveyshyödyllä.
Kirjoittaja on Keravan kaupungin johtava ylilääkäri.
kuva: Mikko Käkelä
