Riskianalyysista apua glaukoomapotilaiden tunnistamiseen

Väestön vanhetessa glaukoomapotilaiden määrän odotetaan kasvavan selvästi, koska glaukooman riski kasvaa ikääntyessä. Kelan erityiskorvaamaa lääkitystä saa nyt 72 000 henkilöä. Glaukooman lisäksi ikään liittyvä silmänpohjan rappeuma aiheuttaa tulevaisuudessa lisäkustannuksia.

- Glaukooman mahdollisuus pitää muistaa silloin, kun annetaan hoitoa tai tehdään terveystarkastusta silmätautiyksikön ulkopuolella. Taudin oireettomuus on hämäävää; länsimaissa 50 prosenttia ei tiedä sairaudestaan. Jo aiheutuneita vaurioita ei nykylääketiede voi korjata, kertoi erikoislääkäri, dosentti

Marko Määttä

Hänen mukaansa glaukoomahoidon tarkoituksena on huolehtia, että käyttökelpoinen näkö säilyisi elämän loppuun saakka. Onneksi binokulaarinen, kahden silmän yhteisnäkö, korvaa osan puutoksista.

Koska julkisessa terveydenhuollossa ei ole käytännössä tarjolla silmälääkärien palveluita, jää silmien terveydentilan seuranta pitkälti väestön oman aktiivisuuden varaan.

- Glaukooman seulonnan mahdollisuutta selvitetään, mutta sen kustannustehokkuudesta ei vielä ole varmuutta, Määttä totesi.

Osa glaukoomista on onneksi niin sanotusti "kilttejä," eikä merkittävää näkövammaisuuden uhkaa synny potilaan elinaikana.

- Sen sijaan suurin näkövammaisuuden riski liittyy potilaisiin, joilla on pitkälle edennyt näkökenttäpuutos jo todetessa tauti ja niihin potilaisiin, joilla tauti alkaa huomattavan nuorena, alle 50-vuotiaana. Myös suvuittain esiintyvä tauti voi olla aggressiivinen. Näihin tapauksiin tulisi kohdistaa kaikki käytettävissä olevat resurssit. Jos glaukoomaan sopivan näkökenttäpuutoksen havaitsee selvästi sormiperimetrialla, on kyse jo huomattavan pitkälle edenneestä taudista, Marko Määttä tähdensi.

Eri alojen lääkärit yhteistyöhön

Tiedossa olevia glaukooman riskitekijöitä ovat muun muassa kohonnut silmänpaine, ikääntyminen, lähisuvussa esiintyvä glaukooma, likitaittoisuus, mykiöhilsetystila eli eksfoliaatio, pigmentin sirotustila ja ohut sarveiskalvo.

Määtän mukaan viime vuosina glaukoomaan on kehitetty laajojen hoitotutkimusten pohjalta uudenlainen riskianalyysi, joka auttaa selvittämään potilaan vaaraa sairastua vastedes glaukoomaan. Varsinkin sarveiskalvon paksuuden vaikutus riskiin on mielenkiintoinen, mutta sarveiskalvon muista ominaisuuksista vaaditaan yhä lisätietoa.

- Silmälääketiede on usein niin eriytynyttä, että silmälääkärit tuntevat huonosti potilaidensa muuta terveydentilaa, ja toisaalta muiden alojen lääkärit jättävät suosiolla glaukooman hoidon silmälääkäreille.

Hän kertoi, että silmälääkäri saattaa aloittaa tai muuttaa lääkitystä, joka voi vaikuttaa potilaan yleisterveyteen.

- Muiden alojen lääkärit voivat hoitaa potilasta lääkkeillä, joita ei taas suositella käytettäväksi yhdessä glaukoomalääkkeiden kanssa.

Määttä tähdensi, että glaukooman hoidossa käytetään lääkeaineita, jotka saattavat vaikuttaa yleiseen terveydentilaan. Näitä ovat esimerkiksi beetasalpaajat, jolloin potilaan pulssi ja verenpaine alenevat, hänelle tulee sydämen johtumishäiriöitä, bronkospasmia ja yleistä uupumusta. Iäkkäiden ihmisten kohdalla beetasalpaajia olisi mahdollisuuksien mukaan muutenkin vältettävä.

- Lisäksi hiilihappoanhydraasinestäjät, varsinkin oraaliset, aiheuttavat metabolisia häiriöitä (hypokalemiaa), virtsakiviä (hyperurikemiaa), uupumusta sekä huonovointisuutta ja ovat vasta-aiheisia sulfa-allergisilla.

- Alfa₂-adrenergiset lääkkeet ovat vasta-aiheisia tiettyjen psyykenlääkkeiden kanssa, kuten MAO:n estäjien, trisyklisten masennuslääkkeiden ja mianseriinin. Niitä on käytettävä varoen, jos potilaalla on runsaasti sydän- ja verenkiertosairauksia ja keskushermostoa lamaavia lääkkeitä.

Määttä korosti, että glaukoomaa sairastavien henkilöiden ajokorttiasiassa on syytä konsultoida herkästi silmälääkäriä. Hänellä on ajankohtaisin tieto potilaan näkökentän riittävyydestä.

Kun kerrot potilaalle glaukoomasta

Tiedettyjä glaukooman riskitekijöitä ovat kohonnut silmänpaine, ikääntyminen, lähisuvussa esiintyvä glaukooma ja likitaittoisuus.

Tauti yleistyy voimakkaasti iän mukana; alle 40-vuotiailla glaukooma on hyvin harvinainen, yli 50-vuotiaista henkilöistä sitä sairastaa 1,5 prosenttia ja 80-vuotiaista jo yli 5 prosenttia.

Glaukooma on toiseksi merkittävin näkövammaisuuden aiheuttaja länsimaissa; seurauksena saattaa olla putkinäkö ja pahimmillaan sokeus.

Puolet glaukoomista on niin sanottuja normaalipaineisia, joten optikon tekemä paineenmittaus ei poissulje glaukoomaa.

Ainoa keino glaukooman havaitsemiseen ajoissa on silmälääkärin tekemä säännöllinen silmien terveystarkastus: ensimmäisen kerran kaikille ikänäköoireiden tultua 40-45-vuotiaina, sitten 5 vuoden välein 60 vuoden ikään saakka ja sen jälkeen 2-3 vuoden välein.