Tuotantotalous tuli avuksi mielenterveys- ja päihdehoitoon
Kukin pystyi tuomaan oman Ferrarinsa softaan, kuvaa päihdepsykiatri Juha Kemppinen.
– Tiimityö syö resurssit organisaatiosta, jos ei ole mietitty virtaustehokkuutta, sanoo Juha Kemppinen.
Lähtötilanne oli tämä:
Saattoi kestää yhdeksän viikkoa, ennen kuin mielenterveys- tai päihdeongelmaan sai Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä hoitoa.
Kun hoitoa ei saanut, somaattisen puolen päivystyksessä kävi vuosittain 5 000–6 000 mielenterveys- ja päihdepotilasta.
Vuonna 2010 tilanne muuttui. Päihdepsykiatri Juha Kemppinen sai tehtäväksi perustaa uuden mielenterveys- ja päihdehoidon poliklinikan. Aikaa oli kaksi kuukautta.
Avuksi toimintaan otettiin lean-ideat, liiketoimintaprosessien kehittäminen ja kliinisen päätöksenteon järjestelmä, Serena-alustalle tehty ohjelmisto CDSS.
Ohjelmistoon mallinnettiin erikseen kolme ydinprosessia. Mallinnukset tehtiin psykiatrisen työkyvyn arvioinnille, opioidikorvaushoidolle ja aikuisen ADHD:n hoidolle.
– Kukin pystyi tuomaan oman Ferrarinsa siihen softaan. Toimintaterapeutti, sosiaalityöntekijä, psykiatrinen sairaanhoitaja, päihdehoitaja, kaikki pystyivät tuomaan parasta mitä heillä on, Kemppinen kuvaa.
Hoidon osat otettiin mukaan ohjelmaan ja luotiin pohja sille, miten prosessi toimii ja mitä siihen kuuluu.
Yhdestä näkymästä näkee, mitä tutkimuksia potilaalle on tehty ja milloin.
Lähetekäytäntö poistettiin, ja potilaat saivat kävellä poliklinikalle ilman ajanvarausta. Jatkokäyntejä varten sähköinen ajanvaraus avattiin siten, että kuka tahansa saattoi varata aikoja myös muille poliklinikan työntekijöille.
Päivystyksen runsaiden mielenterveys- ja päihdekäyntien vuoksi sairaanhoitajia työskenteli poliklinikalla alkuun myös iltavuorossa. Kun päiväaikojen jonot kuitenkin käytännössä poistuivat uudessa järjestelyssä, ilta-ajoille ei ollutkaan tulijoita, ja poliklinikan iltavuorot peruttiin.
Kahden vuoden päästä mielenterveys- tai päihdesyistä tehdyt käynnit olivat vähentyneet psykiatrisessa ilta- ja yöpäivystyksessä alle 400:aan vuodessa.
– On ihan klassinen periaate, että kun avohoito vetää, päivystykset eivät täyty, Kemppinen sanoo.
Mallinnusohjelma ohjasi toteuttamaan käytännössä sovittua toimintatapaa. Se myös osoittaa esimerkiksi mahdollisia pullonkauloja prosessissa.
– Sillä tavalla prosessia voidaan vielä viilata.
Muutos aiheutti epäilyksiä
Juha Kemppinen teki aiheesta tuotantotalouden alan väitöskirjan, jonka väitöstilaisuus oli marraskuussa.
Aiemmin hoitajat ottivat keskimäärin 2,4 potilasta vastaan päivässä. Uudella poliklinikalla keskimääräinen käyntimäärä oli 4,5. Potilaiden määrä lisääntyi 12 prosenttia, käyntien 16 prosenttia aiemmasta.
Muutos aiheutti epäilyksiä henkilöstössä, mutta väitöstutkimuksen mukaan esimerkiksi sairauspoissaolot eivät lisääntyneet ja vaihtuvuus oli vähäistä.
Kemppisen mielestä terveydenhuollossa toimitaan perinteisesti resurssitehokkuuden mukaan niin, että kukin varaa ajanvarauskirjansa täyteen ja tekee oman osuutensa, mutta ei katsota, miten potilas liikkuu kokonaisuutena muussa prosessissa. Seurauksena on paljon tehottomuutta.
– Pikemminkin tiimityö syö kaikki resurssit organisaatiosta, jos sinne ei ole mietitty virtaustehokkuutta. Ratkaisu ei ole lisätä resursseja, vaan laittaa prosessit kuntoon.
