1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Lääkärin käsialaa
Kommentti

Lääkärin käsialaa

Myönnän tuntevani kaihoa menneeseen, mutta ymmärrän tunteeni järjen vastaiseksi.

Lääkärin käsialaa Kuva 1 / 1

Kirjoitin lokakuussa erikoislääkäritentin. Kuusi konseptillista käsin, kaunokirjoituksella. Se oli tottumatta melkoinen urakka, viimeisimmästä tentistäni kun oli vierähtänyt aikaa yli kymmenen vuotta. Tentin valvoja antoi meille ohjeen kirjoittaa vastaukset riittävän tummalla ja näkyvällä käsialalla. Tenttivastausten oli tarkoitus olla luettavia vielä arvostelijoille skannaamisen jälkeen. Ohjeistus tuntui lähinnä koomiselta. Eikö olisi nykyaikaista ja kaikille osapuolille helpompaa suorittaa koe sähköisesti?

Siskojeni lapset ovat abiturientteja. He osallistuvat pian alkaviin ylioppilaskirjoituksiin, jotka kirjoitetaan viimeistä kertaa kokonaan käsin. Ensi syksynä ylioppilaskoe on tarkoitus suorittaa sähköisenä, ensin muutaman aineen osalta ja jatkossa vuoteen 2019 mennessä kokonaisuudessaan. Uudistus on vuosikymmenten käsinkirjoitusperinteen jälkeen mullistava ja siksi tunteita herättävä.

Kävimme aiheesta suvun joulupöydässä kiivasta keskustelua. Nuoriso suhtautui sähköistämiseen neutraalisti; se oli heille merkityksetön muotoseikka. Ikääntyvät vanhempani oman ylioppilaskokeensa 60-luvulla tehneenä olivat menetyksestä suunniltaan, ja minä koin jotakin edellä mainittujen väliltä. Myönnän tuntevani kaihoa menneeseen, mutta ymmärrän tunteeni järjen vastaiseksi. Kehittyvän tekniikan tulee vastata nyky-yhteiskunnan muuttuvia tarpeita, se on sanomattakin selvää. Käsialakirjoituksen uhanalainen taito tulisi silti pyrkiä säilyttämään.

Kaukana ei ole aika, jolloin lääkärit vielä raapustivat lähetteitä ja reseptejä rutiinisti käsin; minäkin olen sitä tehnyt. Apteekkarit joutuvat huojennuksekseen enää harvoin arvailemaan epämääräisten koukeroiden merkitystä. Reseptit ovat sähköisiä ja allekirjoitukset lähinnä puumerkkejä. Tulevat sukupolvet eivät varmasti enää tiedä, mitä ”lääkärin käsiala” tarkoittaa. Siitä tuskin kukaan voi olla pahoillaan.

Uudessa opintosuunnitelmassa ollaan luopumassa kaunokirjoituskirjaimien opettamisesta kokonaan. Käsialakirjoitus vähenee jatkossa väistämättä. Se tuntuu haikealta. Tulevaisuudessa tulemme menettämään useita käsin kirjoittamisen etuja.

Aivotutkijoille on selvää, että ihminen muistaa käsin kirjoitetut asiat huomattavasti koneella kirjoitettuja paremmin. Itse huomasin tämän selvästi tehdessäni tenttiin lukiessani muistiinpanoja perinteisesti käsin. Vaikken tietoisesti muistanut kirjoittamaani, se jäi muistiin vähintään osina isompia kokonaisuuksia. Käsin kirjoittamisesta on kiistaton muistihyöty.

Grafologit ovat tutkineet käsialaa vuosisatoja. He uskovat sen kertovan persoonallisuudestamme paljon. Se, kuinka vinoon, koukeroisesti tai vahvasti kirjoitamme, kuvaa persoonaamme. Kuinka paljon minuutta menetämme, jos käsialakirjoitus aikanaan kokonaan väistyy koneellisen tieltä? Kuinka paljon vähemmän lääkäreitä me olemme ilman lääkärin käsialaa? Erilaiset käsialat ovat rikkaus. Ne tekevät jopa joulukorteista kiinnostavia.

Käsin kirjoittamisessa on jokin suunnaton hienous. On haastavaa jäsennellä ensin kokonainen vastaus mielessään ja vasta sitten kirjoittaa kokonaisuus paperille. Pystyvämpi lienee se, joka kirjoittaa loogisesti etenevän tenttivastauksen käsin, kuin se, joka tekee sen tekstinkäsittelyn helpottamana. Aika on kaikesta huolimatta tainnut ajaa historiallisen käytännön ohitse; vaivattomampi tie ei enää ole suinkaan syntinen vaihtoehto. Kirjoitustaidon kapea-alaistuminen on silti mielestäni todellinen uhka ja valtava menetys.

Minä kirjoitin tenttini suorastaan mielelläni käsin. Olen aina rakastanut kirjoittamista, ja tein kouluaikoinakin täydellisiä muistiinpanoja silkasta ilosta. Eräs kollegani kertoi taannoin jututtaneensa erikoislääkäritenttejä tarkastavaa professoria, joka oli leikkimielisesti sanonut suorista marginaaleista ja siististä ulkoasusta saavan jo yhden pisteen. Täydelliset marginaalit mielessäni lähdin ponnistamaan kohti mahdotonta; ilman tiedon jyvääkään kasassa jo kuusi pistettä. Läpäisin tenttini katoavalla luonnonvaralla, täydellisellä lääkärin käsialalla.

Pauliina Paananen on turkulainen anestesiologiaan erikoistuva lääkäri.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Sappitiehytsairaus PSC on yleisin Suomessa, syystä ei selvyyttä

Taudilla on yhteys tulehduksellisiin suolistosairauksiin.

Ajassa
Lääkäriliitto: Tietoturva tasapainotettava hyvän hoidon ja potilasturvallisuuden kanssa

Hoitavalla lääkärillä tulee olla aina saatavilla kaikki tieto, mitä tarvitaan hyvään hoitoon.

Ajassa
Yhden sote-valvontaviraston malli jälleen esillä

STM:n työryhmä katsoo, että uusi virasto tulisi perustaa mahdollisimman pian.

Ajassa
Työntekijä urkki Turussa potilastietoja

Kohteina pääasiassa työkaverit kaupunginsairaalassa.

Ajassa
Maine ja kieli selittävät Latvian suosiota

Ulkomailla opiskelussa parasta on Elina Hirvosen mielestä uusien näkökulmien löytyminen.

Tieteessä
Ateroskleroottisen valtimotaudin riski pienenee merkittävästi ruokavaliomuutoksin

Keskeistä on LDL-kolesterolipitoisuuden pienentäminen rasvan laatua muuttamalla.