Kommentti

Saranamittari ei kerro nuorten terveydestä

Kouluterveystarkastusten toteuttamisesta on muodostunut ainoa mittari, jota kunnat, aluehallintovirastot ja THL seuraavat.

Silja Kosola
Kuvituskuva 1
Kimmo Brandt

Kovin usein käy niin, että lääkäri luulee hoitavansa. Luulo ei ole tiedon väärti. Potilas voi jättää hoito-ohjeet noudattamatta ja lääkkeet ostamatta tai ottamatta hyvin monesta syystä. Nuorten kohdalla nuoruusikä itsessään voi olla hoitomyöntyvyyttä heikentävä tekijä, koska tarve kuulua muiden nuorten joukkoon on suuri.

Voi käydä myös niin, että opettaja luulee opettavansa. Peruskoulun päättävistä nuorista osalla lukutaito ei silti riitä arjesta selviämiseen. Jälleen syitä on monia: kotiolot voivat olla ylivoimaiset, oppimisvaikeus on voinut jäädä toteamatta ja vaille tukea, älylaite saattaa pitää otteessaan vuorokauden ympäri, myös oppitunnilla.

Kuraattori voi luulla tukevansa, koulupsykologi voi luulla olevansa nuoren ainoa uskottu. Rehtori voi luulla oman koulunsa edistävän lasten ja nuorten terveyttä ja hyvinvointia, jos koulu on mukana Kiva-koulu ja Liikkuva koulu -ohjelmissa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos teettää ammattilaisille kyselyn ja saa vastaukset, mutta ei tiedä vastausprosenttia. Esteettinen raportti todistaa, että kouluterveydenhoitajat ja -lääkärit tekevät mielestään tärkeää työtä. Aluehallintovirastot ovat tyytyväisiä, jos kaikki terveystarkastukset on tehty.

Jos tieto ei kulje, luulon varassa puuhastelevien hyväntahtoisten ammattilaisten määrä voi olla valtava. Silti nuorten tilanne ei kohene, ja ammattilaiset turhautuvat ja uupuvat. Lopulta kouluterveydenhuoltoon on vaikea saada lääkäreitä terveystarkastuksia toteuttamaan.

Kun käyttöön otetaan saranoiden kulumista – eli terveystarkastusten toteuttamista – kovempia mittareita, paljastuu karmiva totuus. Niiden lasten ja nuorten määrä, jotka lähetetään lasten- tai nuorisopsykiatrialle tai joista tehdään lastensuojeluilmoitus, nousee tasaista tahtia.

Nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala puhuu jo kansallisesta hätätilasta.

Kouluterveyskyselyä hyödyntävät tutkimukset osoittavat, että väestötason myönteiset muutokset esimerkiksi nuorten savuttomuudessa koskevat vain hyvin toimeentulevien perheiden jälkeläisiä. Universaalista palvelusta huolimatta siis nuorten – ja myöhemmin koko väestön – terveyserot jatkavat kasvuaan.

Lue myös

Suomi on monella mittarilla arvioituna yksi maailman parhaista maista syntyä, asua ja elää. Väestön terveyserot ovat kuitenkin häpeäpilkku, josta OECD suomii maatamme jatkuvasti. Selvästikään koululaisten terveystarkastukset eivät ole keino terveyserojen vähentämiseksi.

Terveystarkastukset säädettiin lakiin, etteivät kituvat kunnat säästäisi neuvolaa ja kouluterveydenhuoltoa hengiltä.

Nyt nuo tarkastukset ovat muodostuneet ongelmaksi, koska niiden toteuttamisesta on muodostunut ainoa mittari, jota kunnat, aluehallintovirastot ja THL seuraavat. Luulo terveyden edistämisestä on ristiriidassa tutkitun tiedon kanssa.

Mittariksi on neuvolassa ja kouluterveydenhuollossakin valittava muutos perheiden ja nuorten pärjäämisessä, terveydessä ja terveyteen vaikuttavissa riskitekijöissä. Koululaisten osalta tällainen mittari on jo pienin kehitystoimin olemassa: Kouluterveyskysely. Sen käyttö kouluterveydenhuollon ja muun oppilashuollon toiminnan arvioinnissa ei heikentäisi sen tutkimuksellista antia, pikemminkin päinvastoin. Voisimme osoittaa, että "Suomen malli" toimii.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030