Lehti 28: Muut 28/1993 vsk 48 s. 2630

Hypertrofinen kardiomyopatia

Hypertrofinen kardiomyopatia on melko yleinen usein periytyvä sydänsairaus. Sille on ominaista vasemman kammion seinämän paksuuntuminen ja monesti kammion sisäinen dynaaminen systolinen ahtauma ja painegradientti, joka johtuu paksusta septumista ja systolessa ulosvirtauskanavaan työntyvästä mitraaliläpästä. Oireita ovat rintakivut, rasitusväsymys ja hengenahdistus sekä rytmihäiriöt. Kliinisistä löydöksistä kohottava kärkisysäys, neljäs sydänääni ja systolinen sivuääni ovat merkittävimmät. EKG:ssä on yleensä nähtävissä vasemman tai molempien kammioiden hypertrofia. Kaikututkimus ratkaisee diagnoosin. Varsinkin nuorilla aikuisilla tauti saattaa olla vaarallinen, mutta lievää tautia sairastavien tai sattumalta löytyneiden potilaiden ennuste on usein hyvä. Oireita voidaan poistaa beetasalpaajilla ja kalsiuminestäjillä ja joskus leikkauksellakin, jos potilas ei reagoi muuhun hoitoon. Vaikeissa tilanteissa amiodaronihoito voi parantaa ennustetta. Kammiovärinästä elvytetyille harkitaan sisäistä defibrillaattoria.

Juhani PartanenMarkku S. Nieminen

Kesäkuun 19. vuonna 1958 tohtori Andrew G. Morrow aloitti sydänleikkauksen Bethesdassa Marylandissä 27-vuotiaalle miehelle, jolla nuori kardiologi Eugene Braunwald oli todennut synnynnäisen läppätason alapuolisen aorttastenoosin. Morrow huomasi kuitenkin hämmästyksekseen, että kammion…

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat