Oslerin tauti
Oslerin tauti (Osler-Rendu-Weberin tauti, hereditaarinen hemorraginen teleangiektasia) on autosomaalisesti dominantisti periytyvä sairaus, jolle on tyypillistä hauraat, laajentuneet verisuonet iholla, limakalvoilla ja sisäelimissä. Tavallisin oire ovat nenäverenvuodot. Lisäksi saattaa ilmetä suolistoverenvuotoa, verioksennusta, veriyskää tai verivirtsaisuutta. Tauti on aiemmin oletettua yleisempi. Nykykäsitysten mukaan sitä esiintyy noin kymmenellä sadastatuhannesta. KYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa hoidettiin vuosina 1978-1990 yhteensä 21 Osler-potilasta.
Oslerin taudin totesi ensimmäisenä Rendu vuonna 1896. William Osler kuvasi vuonna 1901 sen kliiniset löydökset ja erotti taudin selvästi hemofilioista. Yksi Oslerin kuvaamista potilaista menehtyi vatsasyöpään, ja ruumiinavauksessa todettiin nenän ja ventrikkelin limakalvolta teleangiektasioita (1).
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
