Havaintoja Frank N. Wilsonin osuudesta elektrokardiografian kehityksessä
Tietokoneavusteinen EKG:n seulonta on väestötutkimuksissa keskeinen vaihe. Digitaalinen tulostus (P, QRS, T ja frontaaliakseli) myös nopeuttaa EKG:n analyysiä tavanomaiseen käytäntöön liittyvässä elektrokardiografiassa, jonka periaatteista Tigerstedt luennoi Suomessa jo 1914. Nykymuodossa elektrokardiografiaa on sovellettu yli 65 vuotta. Vain EKG osoittaa sydämen toimintajännitteen ja 12-kytkentäisessä EKG:ssä diagnostisia mahdollisuuksia kontrolloiduissa tutkimuksissa on voitu entisestään lisätä. Frank Wilson noudatti perustavaa laatua olevissa tutkimuksissa elektrofysiologian keskeisiä lakeja ja korosti EKG:n teoreettista tulkintaa.
Klassisen elektrokardiografian toteutuminen liittyy AD. Wallerin tutkimuksiin. Hän osoitti sydämen toimintajännitteen rintakehällä Lippmannin kapillaarielektrometrillä ja myös nimitti sydänsähkökäyrän elektrokardiogrammiksi (1,2). Ensimmäiset hoitoon liittyvät tutkimukset elektrokardiografiassa…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.
