Ruotsi-Suomen sodissa kenttälääkinnästä vastasivat parturit eli välskärit. Sotien aikana kuoli suuret määrät miehiä taisteluissa, mutta myös kulkutautien seurauksena. Lääkintähuolto oli vaatimatonta, esim. Pultavan taistelussa 1709 hoiti Ruotsin lähes 20 000 miehen vahvuista armeijaa neljä välskäriä ja neljä välskärinkisälliä. Tavallisimmat vammat olivat ammusten, pistinten ja sirpaleiden tekemiä haavoja, murtumia, ruhjeita ja sisäelinvammoja. Hoitona oli amputaatio, lastoitus, kiristysside verenvuodon tyrehdyttämiseksi ja haavan käsittely kiehuvalla öljyllä, poltinraudalla tai tärpätillä.