Pitkittyneen selkäkivun hoito

13.5.2005 Helsingin yliopisto

Leena Niemistö

Aivokasvainpotilaiden psykiatriset oireet

13.5.2005 Oulun yliopisto

Arja Mainio

Mitokondrion DNA pitkäikäisyydessä ja huippu-urheilutasoisessa fyysisessä suorituskyvyssä

13.5.2005 Oulun yliopisto

Anna-Kaisa Niemi

Liukoiset adheesiomolekyylit prekliinisessä tyypin 1 diabeteksessa

13.5.2005 Tampereen yliopisto

Anna Toivonen

Haiman hapensaanti heikkenee vaikeassa tulehduksessa

13.5.2005 Turun yliopisto

Pekka Kinnala

Aivohalvausten ilmaantuvuuden ja kuolleisuuden muutokset Suomessa vuosina 1991-2002

Suomen aivohalvausilmaantuvuudesta ja -kuolleisuudesta tai aivohalvausten kohtaustappavuudesta ei ole julkaistua tietoa 1990-luvun lopulta eikä 2000-luvun alusta.

Pia Pajunen, Rauni Pääkkönen, Tiina Laatikainen, Helena Hämäläinen Ilmo Keskimäki, Marja Niemi, Hannu Rintanen, Veikko Salomaa

Aivohalvausriski verenpainelääkityillä avohoitopotilailla

Aivohalvauksen ehkäisy on kohonneen verenpaineen hoidon tärkein tavoite. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää aivohalvausriskiä ja lääkkeiden käyttöprofiilia avohoidon verenpainelääkitystä saavilla potilailla.

Kirsi Rantanen, Timo Strandberg, Hannu Vanhanen

Krooninen unettomuus ja sen lääkkeetön hoito

Unettomuus on normaali reaktio elämänmuutoksiin, mutta se pitkittyy herkästi, mikäli ihminen alkaa huolestua siitä.

Soili Kajaste

Suun infektiot ja ateroskleroosi

Krooniset infektiot ovat ateroskleroosin riskitekijä.

Jukka H. Meurman

Lyhyesti: Idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoitoon toivoa

Japanilaiset tutkivat nykymetodein varsin toivottoman idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoidossa sokkoutetusti 107 potilaan kohdalla suun kautta otettavaa pirfenidonia (5-methyl-1-phenyl-2-[1H]-pyridoni). Lääkkeellä on kokeellisissa töissä saatu aikaan antifibroottisia vaikutuksia. Lääkkeen todettiin parantavan 6 minuutin rasitustestissä happisaturaatioarvoa sekä 6 että 9 kk hoidon jälkeen. Niin ikään VC koheni ja taudin pahenemisvaiheita esiintyi vain lumeryhmällä. Aktiiviin lääkitykseen liittyi huomattavia sivuvaikutuksia (mm. valoyliherkkyys, pahoinvointi, maksaentsyyminousut, jopa yksi hepatooma, joka lienee sattuma?). Protokollassa pysyminen oli kuitenkin sekä pir-fenidino- että lumeryhmässä samanlaista. Pääkirjoituksessa pohditaan tutkimuksen ongelmallisuutta mm. mitattavien parametrien osalta ja perätään laajaa monikansallista selvitystä aiheesta. Kysehän on ennusteeltaan maligniteettien luokkaa olevasta sairaudesta.

Hannu Puolijoki