Synnytyksen jälkeistä masennusta on vaikea ehkäistä
Synnyttäneen naisen masennus on alidiagnosoitu sairaus. Masennusta oletetaan esiintyvän lähes 15 %:lla synnyttäjistä. Masennus huonontaa lapsen kehitysmahdollisuuksia, häiritsee perheen sisäistä yhtenäisyyttä ja pahimmillaan aiheuttaa vakavan uhan naisen itsensä terveydelle. Uusi näyttö sen ennaltaehkäisyn vaikeudesta saatiin satunnaistettaessa raskauden aikana 600 riskiäitiä joko masennuksen ehkäisyyn tähtäävään interventioryhmään tai rutiininomaisen pre- ja perinataalihoidon ryhmään. Kaikilla näillä naisilla oli yksi tai useampi synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä: huono sosiaalinen asema, anamnestinen psykiatrinen sairaus tai aiempi synnytyksen jälkeinen masennus, joko naisella itsellään tai hänen äidillään. Interventiomenetelminä oli tiedottaminen tästä sairaudesta ja sen hoitoon saatavasta tuesta. Naisilta myös mitattiin kyselyllä tietty riskiluku, joka kuvasti sairauden kehittymisen mahdollisuutta ja sen vakavuusastetta. Riskistä tiedotettiin potilasta hoitavalle lääkärille ja hoitohenkilökunnalle. 16 viikkoa synnytyksen jälkeen kaikilta naisilta kysyttiin masennuksen kehittymisestä ja sen vaikeudesta. Kysely paljasti, että 24 % interventioryhmästä ja 28 % vertailuryhmästä oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Käytetyn laajuinen interventio ei siis vähentänyt näiden riskisynnyttäjien depressioriskiä. Tulos korostaa synnytyksen jälkeisen tuen ja seurannan tarpeellisuutta nykyään, kun potilaat siirtyvät yhä nopeammin avohoidon palvelujen käyttäjiksi.
