21102 osumaa

Tehostetussa kotihoidossa lääkäritkin tekevät kotikäyntejä

- Melkein kaikkea muuta olemme tämän vuoden aikana ehtineet epäillä paitsi tämän työn arvoa, sanoo tehostettua kotihoidon kokeilua Helsingin läntisessä suurpiirissä vetävä ylilääkäri Riitta Aejmelaeus. Kaupungin vanhusvaltaisimmalla alueella hoidetaan erittäin huonokuntoisiakin vanhuksia ympäri vuorokauden heidän omissa kodeissaan. Kotikäyntejä tekevät myös lääkärit. Tämän vuoden ensimmäisen kymmenen kuukauden aikana tehostettu kotihoito teki yhteensä noin 153 000 kotikäyntiä.

Suvi Sariola

Kokemuksia alaraajojen ihon verisuonilaajentumien ruiskutushoidosta polidokanoliliuoksella

Ruiskutushoitoa eli skleroterapiaa on käytetty Suomessa varsin vähän alaraajojen ihon verisuonilaajentumien hoitoon. Se on kuitenkin yksinkertainen ja tehokas tapa hoitaa häiritsevät telangiektasiat ja retikulaarilaskimot. Hoitotekniikka on helppo oppia ja välineistö on yksinkertainen. Hoitosukan käytöllä varmistetaan ruiskutettujen suonien sulkeutuminen. Artikkelissa kuvataan 40 potilaan alaraajojen ihon verisuonilaajentumien polidokanoliliuoksella tehdyn skleroterapian hoitotulokset ja sivuvaikutukset. Potilaat olivat keskimäärin tyytyväisiä hoitoon, ja yksilötasolla hoitotulokset vaihtelivat olemattomasta erinomaiseen.

Ken Malanin

Epilepsialääkkeet kroonisen kivun hoidossa

Epilepsialääkkeillä on keskeinen asema neuropaattisen kivun hoidossa. Karbamatsepiini on edelleen trigeminusneuralgian peruslääke. Gabapentiini on osoitettu tehokkaaksi diabeettisen neuropatiakivun ja postherpeettisen neuralgian hoidossa, ja neuropaattinen kipu onkin sen virallinen käyttöaihe myös Suomessa. Lamotrigiini on käyttökelpoinen aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä kivussa, polyneuropatiakivussa HIV-potilailla ja diabeetikoilla sekä lisälääkkeenä trigeminusneuralgiassa. Valproaatti on hyvä migreenin estolääke, mutta neuropaattisen kivun hoidosta siitä ei ole kontrolloituja tutkimuksia. Uudet lääkkeet ovat tervetullut lisä vaikeahoitoisena pidettyyn neuropaattiseen kipuun.

Maija Haanpää

Biomateriaalit sydänkirurgiassa ja kardiologiassa 1 Tekoläpät, verisuoniproteesit ja stentit

Tekoläppiä käytetään korvattaessa ahtautuneita tai vuotavia mitraali-, trikuspidaali-, aortta- tai keuhkovaltimoläppiä. Polymeeriläppien valmistus ja eläinkokeet aloitettiin 1950-luvulla. Ensimmäinen raportoitu ihmiseen asennettu läppä oli silikonikumista valmistettu aorttaläppä 1960-luvulla. Myös biologista alkuperää olevia tekoläppiä on käytetty 1960-luvun alusta lähtien. 1970-luvun lopulla alettiin kokeilla synteettisiä verisuoniproteeseja sepelvaltimoiden ohitusleikkauksissa. Samoihin aikoihin alettiin kehittää taipuisaa stenttiä, joka voitaisiin asentaa ihon läpi verisuoniteitse paikoilleen sepelvaltimoon. Vuonna 1977 tehtiin ensimmäinen sepelvaltimolaajennus, ja ensimmäinen stentti sepelvaltimoon asennettiin 1986.

Ville Waris, Martti Lepojärvi, Lauri Toivonen, Pasi Ruuttila, Yrjö T. Konttinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030