Antikoagulaatio on usein hyödyllinen myös iäkkäille eteisvärinäpotilaille

Iäkkäitä eteisvärinäpotilaita on osallistunut varsin vähän satunnaistettuihin antikoagulaatiohoitotutkimuksiin. Korkea ikä ja hauraus lisäävät verenvuotokomplikaatioiden riskiä, ja siksi hoitoa on varottu. Nyt laaja ruotsalainen rekisteritutkimus näyttää, että aivoinfarktin jälkeen aloitettu antikoagulaatiohoito on ilmeisen hyödyllistä entistä useammalle iäkkäälle eteisvärinäpotilaalle.

Juhani Airaksinen

Yhdistelmäehkäisypillerit ja migreenipotilaan aivohalvausriski

Aurallista migreeniä on pidetty ehdottomana vasta-aiheena yhdistelmäehkäisypillerien käytölle. Käytäntö todettiin oikeaksi tässä tutkimuksessa.

Pertti Kirkinen

Trastutsumabin teho näkyy rintasyöpäpotilailla 11 vuoden jälkeenkin

HER2-reseptori löytyy 15–20 %:sta rintasyövistä, ja sen lukitseminen monoklonaalisella vasta-aineella trastutsumabilla parantaa syövän ennustetta. Rintasyövän hoitotutkimuksissa tarvitaan pitkä seuranta-aika, ja nyt on ensimmäisistä trastutsumabitutkimuksista jo yli 10 vuotta. Laaja monikansallinen tutkimus osoitti selvän hyödyn HER2-positiivisessa rintasyövässä.

Hannu Paajanen

Astmapotilaiden ASA-siedätys on turvallista

ASA-yliherkkyys, nenäpolyypit ja astma samanaikaisesti ovat tyypillisiä piirteitä särkylääkeyliherkille potilaille. Vaikka noin 20 % astmaatikoista on särkylääkeyliherkkiä, vain 2 % saa vaikeita oireita. Miehillä tautimuotoa on enemmän, mutta naisten tauti on hankalampi. ASA-siedätyksen on esitetty tuovan lievitystä sekä nenän että alahengitysteiden oireisiin, mutta potilaiden oireilu siedätyksen aikana on hillinnyt sen käyttöä.

Heikki Ekroos

Antibiootti halvempi hoito umpilisäketulehdukseen kuin leikkaus

Poistoleikkaus on ollut standardihoito umpilisäketulehdukseen, mutta nykyään uskalletaan alkavaa tulehdusta hoitaa myös antibiootilla. Suomessa on tehty uraauurtavaa tutkimusta komplisoitumattoman umpilisäketulehduksen antibioottihoidon hyödyn selvittämiseksi. Taannoin kuudessa suomalaisessa sairaalassa satunnaistettiin yhteensä 530 umpilisäkepotilasta joko avoimeen poistoleikkaukseen tai mikrobilääkehoitoon. Vuoden seurannassa 73 % antibioottiryhmästä parani ilman leikkausta ja keskimääräinen sairausloma oli lyhyempi kuin leikkausryhmässä (7 vs. 19 vrk).

Hannu Paajanen

Lääkärin Suomi 100/64. Kuopio ja Tampere – koulutusta lisätään jälleen

"Yhteiskunnan lääkärinälkää kurniva suolisto on tosin ehkä vaiennettavissa kalakukolla ja Tammerkosken vedellä, mutta näiden jääminen ainoaksi patenttiratkaisuksi osoittaa tilanteen huonoa tuntemusta ja voi lykätä juuri nyt tarvittavat toimenpiteet liian kauas tulevaisuuteen."

Sari Aalto

Lääkärin Suomi 100/63. Ensimmäiset yleislääke­tieteen erikoislääkärit

"Yleislääkäriksi hakeutuminen ei ole enää hyppy pimeyteen, vaan askel selvästi rajattuun työkenttään, joka on verrattavissa muihin, joskin suppea-alaisempiin lääketieteen erikoisaloihin."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/61. Vallankumous perusterveydenhuollossa – kansanterveyslaki 1972

Toisen maailmansodan jälkeen suomalaisessa terveydenhuollossa oli aloitettu valtavien uudistuksien sarja. Yhteiskunnan resursseja sijoitettiin etenkin uudenaikaisen keskussairaalajärjestelmän rakentamiseen.

Samu Nyström

Lääkärin Suomi 100/62. Terveyttä kaikille!

Vuoden 1972 kansanterveyslaki oli oman aikansa lapsi. Toisen maailmansodan jälkeinen uudenlainen terveyspoliittinen ajattelu oli vahvasti esillä Maailman terveysjärjestö WHO:n toiminnassa.

Samu Nyström

in memoriam: Kimmo Leppo 14.10.1943–2.6.2017

Lääketieteen tohtori, ylijohtaja Kimmo Leppo kuoli Helsingissä 2. kesäkuuta pitkään sairastettuaan. Hän oli 73-vuotias ja syntynyt Helsingissä 14.10.1943. Kimmo Leppo oli nuorin kolmesta pojasta. Isä oli Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Leppo ja äiti lääketieteen tohtori, pediatri Varpu Leppo. Isän USA:n Fullbight-stipendiaattivuoden 1947–48 aikana Kimmo Leppo oppi 4-vuotiaana englannin kielen. Hän kirjoitti 17-vuotiaana ylioppilaaksi ja pääsi heti opiskelemaan lääketiedettä. Lääkäriopintojensa ohella hän perehtyi laaja-alaisesti yhteiskuntatieteisiin, sosiologiaan, kansantaloustieteeseen, sosiaalipolitiikkaan, tilastomatematiikkaan, jotka johtivat hänet sekä tutkijanuralle, väitöskirjaan että kansanterveystieteen dosentiksi ja professorin pätevyyteen. Tutkijana hän oli uutta kartoittava. Yhdessä Kai Sieversin ja Osmo Koskelaisen kanssa he käynnistivät ensi kertaa suuren suomalaisen seksuaalitutkimuksen, jonka tulokset julkaistiin teoksena Suomalaisten sukupuolielämä 1973. Samasta aineistosta syntyi myös väitöskirja. Kehitysmaiden terveydenhuoltoon perehtyminen johti Lepon toimittamaan jo vuonna 1973 kirjan Sairas maailma. Teos sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1974. Hän toimi lukuisten väitöskirjojen esitarkastajana sekä vastaväittäjänä.

Jarkko Eskola, Vappu Taipale Ja Ilkka Taipale