in memoriam: Viljo Räkköläinen 27.1.1937–25.1.2017

Psykiatrian dosentti, lääketieteen ja kirurgian tohtori Viljo Räkköläinen kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 25. tammikuuta 2017 kotonaan Helsingissä. Hän oli syntynyt luovutetussa Karjalassa, Kurkijoella, 27. päivänä tammikuuta 1937. Sodan jälkeen perhe asettui Varsinais-Suomeen, ja Viljo kirjoitti ylioppilaaksi Karinaisiin siirretystä Elisenvaaran yhteiskoulusta 1956. Hän valmistui lääkäriksi Turun yliopistosta 1963.

Jukka Aaltonen, Yrjö Alanen

Munasarjan teratoomaan voi liittyä hengenvaarallinen aivotulehdus

Ainakin gynekologien, psykiatrien ja neurologien on syytä tuntea sairaus.

Pertti Kirkinen

Liitännäishoito ei huononna uusiutuneen seminooman hoitotulosta

Kivekseen rajoittuneen seminooman leikkaushoidon jälkeen suositellaan nykyään aktiivista seurantaa tai liitännäishoitona karboplatiinia. Lääke vähentää taudin uusiutumisriskiä mutta ei vaikuta elossaoloon. Karboplatiinihoidon jälkeen uusiutunut seminooma näyttää olevan hyvin hoidettavissa tavanomaisella levinneen seminooman hoitokaaviolla.

Sirkku Jyrkkiö

Uniapnean CPAP-hoito lisää vireyttä

Hoitamaton uniapnea väsyttää ja lihottaa, mutta sen hoidon vaikutuksista fyysiseen aktiivisuuteen on varsin vähän tietoa. Amerikkalaistutkijat selvittivät pienestä aineistosta CPAP-hoidon vaikutusta.

Heikki Ekroos

Vartijaimusolmukebiopsiaan perustuva rintasyövän hoitokäytäntö turvallinen

Rintasyövän tärkein ennustetekijä on edelleen taudin leviäminen kainalon imusolmukkeisiin. Noin 20 vuotta sitten Suomessakin otettiin käyttöön vartijaimusolmukkeen tutkimus rintasyöpäleikkauksen aikana. Jos syöpä ei ole levinnyt vartijaimusolmukkeisiin, se ei ole levinnyt kainaloonkaan. Silloin kainalon imurauhasia ei yleensä poisteta ja potilas välttyy käden turvotukselta ja kainalon hermovaurioilta. Ruotsin rekisteritiedoista selvitettiin, onko tämä käytäntö turvallinen pitkäaikaisseurannassa.

Hannu Paajanen

Vanhuksen sekavuustilan hoito on vaikeaa

Sekavuustila on yleinen ja huonoennusteinen monisairailla ja leikkauksessa olleilla vanhuspotilailla. Se johtaa neljäsosalla kuolemaan, kognitio heikkenee monilla pysyvästi, ja iso osa joutuu laitokseen. Hoitosuosituksia sen ehkäisemiseksi on tehty, mutta hoitotutkimuksia vähemmän, joten suositukset perustuvat paljolti kokemukseen. Kokonaisvaltaisen geriatrisen arvioinnin tiedetään hieman lyhentävän deliriumin kestoa ja parantavan potilaiden elämänlaatua. Yksi hoitosuositusten elementeistä on potilaan orientoiminen ja tarkkaavaisuuden tukeminen. Yhdysvalloissa selvitettiin, voiko kognitiivisesti stimuloivalla interventiolla lyhentää deliriumin kestoa ja lievittää sen intensiteettiä.

Kaisu Pitkälä

Lääkärin Suomi 100/21. Maalaislääkärien ammattitaidon ylläpitämisen haasteet ja ensimmäiset jatkokurssit

"Jokainen pitemmän aikaa yksin toiminut maalaislääkäri tietää, että ennemmin tai myöhemmin tuntee kaikista ponnistuksista huolimatta jääneensä ajastaan jäljelle."

Oona Ilmolahti

Lääkärin Suomi 100/19. Ensimmäinen naisprofessori Laimi Leidenius

Laimi Leidenius (s. 1877) valmistui lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1908. Pian hän väitteli tohtoriksi ja sai samana vuonna 1913 oikeuden toimia synnytysten ja naistentautien erikoislääkärinä. Leidenius työskenteli yksityissairaaloissa, toimi apulaisopettajana sekä teki tutkimustyötä ja opintomatkoja.

Sari Aalto

Tunne-elämän syntymisen juurilla

TUNTEIDEN SYVÄT VEDET. Maarit Veikkolainen ja Raija Pohjamo. Prometheus kustannus Oy Espoo 2016. ISBN 9789525718744. Sivuja 287. Hinta 30 e.

Marja-Leena Yrjölä

Lääkärin Suomi 100/20. Ammatti­kunta valvoo pätevyyt­tään

Kun lääkärimäärä kasvoi ja lääketiede kehittyi, etenkin suurissa kaupungeissa alkoi olla entistä enemmän tietylle alalle erikoistuneita lääkäreitä. 1910-luvulla alkoi ilmetä tarvetta valvoa spesialistiksi itsensä ilmoittavien pätevyyttä. Lääkäriliitto päätti vuonna 1917, että liiton jäsenen oli perehdyttävä perusteellisin erikoisopinnoin siihen alaan, jonka spesialistina hän halusi työskennellä. Ensin paikalliset lääkäriyhdistykset valvoivat erikoispätevyyksiä.

Sari Aalto