78324 osumaa

Mikrovaskulaarikielekkeet pehmytkudossarkooman hoidossa

Pehmytkudossarkoomista valtaosa ilmenee raajoissa. Hoito perustuu raajan säästävään kirurgiaan ja sädehoitoon. Uusiutumisen ehkäisemiseksi tarvitaan 2,5 cm:n tervekudosmarginaali, ja laajat luu- ja pehmytkudospuutokset vaativat usein korjaavan kirurgian menetelmiä. Kun paikalliset tai varrelliset pehmytkudoskielekkeet eivät riitä, voidaan käyttää vapaata mikrovaskulaarista kielekettä. Kielekkeen verenkierto palautetaan yhdistämällä sen verisuonet mikrokirurgista tekniikkaa käyttäen kohdealueen verisuoniin. Kun raajaa ei voida säästää, on amputaatio ainoa vaihtoehto. Proksimaaliset amputaatiot, kuten yläraajan, lapaluun ja osittainen solisluun poisto eli forequarter-amputaatio (FQA), ovat käytössä tarkoin valittujen potilaiden hoidossa. Amputaation tavoite on joko syövän parantaminen tai oireiden leivittäminen.

Ian Barner-Rasmussen

Sydänkirurgiaan liittyvät riskitekijät aikuisilla

Kirurgiassa riskien tunteminen ja arvottaminen ovat keskeisiä asioita potilaan ennusteen ja resurssien suunnittelemisen kannalta. Sydänkirurgiassa riskitekijät muodostuvat potilaan aiemmista sairauksista, sydämen tilasta leikkaushetkellä ja toimenpiteen laajuudesta. Aikuisten sydänkirurgiassa riskipisteytykseen on vuosien saatossa luotu useita järjestelmiä. Näistä käytetyimmät tämänhetkiset järjestelmät ovat lähinnä Yhdysvalloissa käytössä oleva STS-pisteytys sekä eurooppalainen EuroSCORE.

Juha Nissinen

Uusia kolesterolilääkkeitä

Kolesterolin siirtäjäproteiinin (cholesteryl ester transfer protein, CETP) estäjien odotetaan ottavan osan statiinien roolista. HDL-kolesterolitaso on korkea henkilöillä, joilla CETP-aktiivisuus on heikko. Ryhmän ensimmäinen aine torsetrapibi (Pfizer) kohotti verenpainetta ja lisäsi sydän- ja verisuonitapahtumien määrää, eikä kliinisiä etuja voitu osoittaa. MSD:n kehittämän anasetrapibin odotetaan olevan turvallisempi, ja myös Rochen ja Lillyn tiedetään kehittelevän omia johdoksiaan. Niitä esitellään lähiviikkoina alan kansainvälisissä kokouksissa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Anasetrapibi sepelvaltimotautipotilailla

New England Journal of Medicinen verkkosivuilla on julkaistu kolesterolin siirtäjäproteiinin estäjä anasetrapibista tutkimus, jossa 1 600 sepelvaltimotautia sairastavaa tai huomattavassa sairastumisvaarassa olevaa satunnaistettiin saamaan statiinihoidon lisäksi joko 100 mg anasetrapibia tai lumetta 18 kuukauden ajan. Anasetrapibihoidon jatkuttua 24 viikkoa LDL-kolesteroliarvo oli laskenut lähtötasosta 2,1 mmol/l tasolle 1,2 mmol/l ja lumehoidossa vastaavasti tasolle 2,0 mmol/l (p < 0,001). HDL-kolesteroliarvo oli suurentunut lähtötasolta 1,0 mmol/l tasolle 2,6 mmol/l, lumeryhmässä tasolle 1,2 mmol/l (p < 0,001). LDL-kolesteroliarvo laski siis 40 % ja HDL-kolesteroli nousi 138 %. Verenpaineessa, elektrolyyteissä, aldosteronitasoissa, maksafunktioissa, lihaskivuissa tai kardiovaskulaarisissa tapahtumissa ei havaittu eroja 76 viikon seurannassa. Anasetrapibin pitkäaikaiskäytön tehosta ja turvallisuudesta tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Isotretinoiini, akne ja itsetuhotaipumus

Ruotsissa on tutkittu isotretinoiinia vaikeaan akneen käyttäneiden potilaiden taipumusta itsetuhokäyttäytymiseen yhdistämällä resepti-, sairaaloiden poistoilmoitus- ja kuolemansyyrekisteritiedostot vuosilta 1980-2001. Iältään 15-49-vuotiaita 5 756 potilasta seurattiin ennen isotretinoiinihoitoa (17 197 potilasvuotta), hoidon aikana (2 905) ja hoidon jälkeen (87 120 potilasvuotta). Sairaalahoitoon itsemurhayrityksen vuoksi joutui 128 potilasta. Itsemurhayrityksen riski oli kasvanut jo ennen isotretinoiinihoitoa, lisääntynyt riski jatkui lääkehoidon aikana ja jäi suurentuneeksi vielä kuuden kuukauden ajaksi hoidon päätyttyä. Ennen lääkehoitoa itsemurhaa yrittäneillä ilmeni lääkehoidon aikana vähemmän itsemurhayrityksiä kuin niillä, jotka yrittivät itsemurhaa ensimmäisen kerran lääkehoidon aikana. Epäselväksi jäi, lisäsikö lääkehoitokin itsetuhoriskiä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lupukseen tulossa lääke

Biologinen lääke belimumabi (Benlysta, Human Genome Sciences) on saanut FDA:n asiantuntijaryhmän puollon äänin 13-2 lupus erythematosukseen. Tätä ennen hoidossa on käytetty klorokiinia, joka hyväksyttiin vuonna 1955, joskaan tuolloin ei vielä vaadittu lääkkeeltä tehon osoitusta. Belimumabi oli tehokkain eräissä lupuspotilaiden alaryhmissä, joihin kuuluu arviolta 1/11 potilaista. Kliinisissä lääketutkimuksissa 1 600 potilaan lihas- ja ihomuutoksissa näkyi paranemista, mutta munuaisten, keskushermoston tai verisuonten muutoksissa vähemmän. Afroamerikkalaisilla potilailla lääkkeen teho ei eronnut lumeen tehosta. Hoidon teho verrattuna lumeeseen oli parhaimmillaan vuoden jälkeen, mutta sitten teho näytti vähenevän. Infektiot, maligniteetit ja itsetuhokäyttäytyminen olivat haittavaikutuksista yleisimpiä, mutta näiden katsotaan kuuluvan lupuksen minkä tahansa hoidon haittoihin. Belimumabin myyntilupahakemus on käsiteltävänä myös Euroopan lääkelaitoksessa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkärilehden työpaikat