77834 osumaa

Lasten lihavuutta ei pidä vähätellä

Toimittaja Ulla Järvi käsitteli uutiskommentissaan Lääkärilehdessä 33/2008 (s. 2587) EuroScience Open Forumissa esitettyjä lihavuustilastoja, joiden mukaan lasten lihavuus on mittasuhteiltaan aivan muuta kuin tiedotusvälineistä viime aikoina on saanut ymmärtää. Ulla Järven yllätti, kuten varmaan monen muunkin, että lasten lihavuus on yleisintä Välimeren rannalla ja Suomen lapsista ylipainoisia on "vain" hieman yli kymmenen prosenttia. Toimittaja Järven mielestä tämä väestöjen välinen vertailu osoitti, että "eihän Suomessa ole mitään hätää!" (espanjalaista ravitsemustutkijaa siteeraten). Uutiskommentti peräänkuulutti suhteellisuudentajua lihavuuskeskusteluun.

Nina Vuorela, Matti Salo

Kansalliset tilastot eivät kerro koko totuutta lasten lihavuudesta

Toimittaja Ulla Järvi esitteli Lääkärilehdessä 33/2008 (s. 2587) eurooppalaisia tilastoja, joiden mukaan suomalaislapset eivät ole muita eurooppalaisia lapsia lihavampia, vaan pikemmin päinvastoin. Suomalaisaikuisten ylipainoisuuden valossa lasten tulevaisuus ei kuitenkaan näytä lupaavalta. Joka kolmas varusmies on ylipainoinen. Työikäisistä miehistä 62 % ja naisista 43 % on ylipainoisia. Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla toteutetun Dehkon 2D-väestötutkimuksen mukaan 45-74-vuotiaiden ikäryhmässä lähes joka toisella miehistä ja joka kolmannella naisista on jo tyypin 2 diabetes tai sen esiaste. Kysyä sopii, mistä tulevat ylipainoiset ja sairaat aikuiset.

Eeva Korpi-Hyövälti, Hilpi Linjama

Kannattaako intensiivinen hyperglykemian hoito tyypin 2 diabeteksessa?

Jo vuosikymmeniä on tiedetty, että tyypin 2 diabetespotilailla on noin kolminkertainen valtimotautiriski muuhun väestöön verrattuna. Heidän sepelvaltimotautikuolleisuutensa ilman aiemmin sairastettua infarktia on yhtä suuri kuin diabetesta sairastamattomien infarktipotilaiden (1). Valtaosa tyypin 2 diabetespotilaista kuoleekin valtimotauteihin.1990-luvulla julkaistiin tutkimuksia, jotka osoittivat selvästi, että mitä suuremmat glukoosiarvot ovat, sitä suurempi on myös sydäninfarktin ja muiden valtimotapahtumien riski (2,3). Myös mikrovaskulaaristen komplikaatioiden, retinopatian ja nefropatian riskin tiedetään liittyvän vahvasti hyperglykemian asteeseen (3). Näin ollen tuntuisi luonnolliselta, että intensiivisella, normaaleihin tai lähes normaaleihin glukoosiarvoihin tähtäävällä hoidolla voitaisiin merkittävästi vähentää kaikkia tyypin 2 diabetekseen liittyviä komplikaatioita.

Tapani Rönnemaa

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030