Vitamiinit ja sairaus
Vitamiinien maine on myyttinen. Ne ovat ns. terveyskauppojen myyntivaltteja ja uskomuslääkinnän terävin miekka koululääketieteen lohikäärmettä vastaan. Mystiikkaa ja myyntiä tukee sopivasti se seikka, että vain harvoja todellisia vitamiinien puutoksesta johtuvia sairauksia tunnetaan, ja vitamiinien vaikutuksia elimistössä on vaikea objektiivisesti mitata (1,2,3). Toisaalta ilman perussairauksia tai selviä altistavia tekijöitä (tietoisesti rajattu ruokavalio, osa vanhuksista) vitamiinin riittämättömästä saannista johtuvat perinteiset sairaudet kuten keripukki, pellagra ja beriberi ovat länsimaissa äärimmäisen harvinaisia (2). Sen sijaan sangen luotettavien tutkimusten mukaan joidenkin vitamiinien liian vähäinen saanti lienee mukana kroonisten sairauksien kehittymisessä (1,2). Parhaiten tunnettuja yhteyksiä ovat folaatin, B6- ja B12-vitamiinin vähäisen saannin liittyminen sepelvaltimotautiin, sikiön hermostoputken kehityshäiriöön ja paksusuoli- ja rintasyöpään, D-vitamiinin puutteen aiheuttama osteopenia ja luunmurtumat sekä antioksidanttien (A-, E- ja C-vitamiini) niukan saannin mahdollinen suhde erityisesti eturauhassyöpään ja arterioskleroosiin (1,2).
