In memoriam Reijo Harto Antamo Holmström 5.12.1931 - 23.11.1992
Reijo oli koulumme Norssin rehtorin pojista keskimmäinen. Tunsimme toisemme jo siltä ajalta, mutta ystävyytemme punoutui lääkäriksivalmistumisen jälkeen, kun olimme psykoanalyyttisessä koulutuksessa Tukholmassa joitakin vuosia. Siellä perheemme muodostivat suomalaissiirtokunnan lähiöslummin kirjossa. Palasimme yhteisessä muuttokuormassa Helsinkiin vuonna 1965. Reijo asettui Lapinlahteen, kokeneena kliinikkona ja valmiina psykoanalyytikkona hän oli tervetullutta apulaislääkäriainesta siirtyen pian senioriksi. Hän aloitti ylioppilaiden mielenterveystutkimuksensa ja väitteli vuonna 1972 mielenterveydestä. Tiemme sivusivat jälleen, kun hoidimme kumpikin virkaa Oulussa, Reijo Helsingistä, minä Vaasasta matkasaarnaajana. Oululaisia meistä ei kuitenkaan tullut, muutin Turkuun, ja Reijo nimitettiin tänne psykiatrian apulaisprofessoriksi vuonna 1977. Hän ehti tehdä täällä 15 vuoden rupeaman psykoanalyyttisenä kouluttajana, akateemisenakin opetusalanaan psykoterapia. Reijo oli älykäs ja lukenut ammattimies. Hän pysyi sitkeästi asettamissaan päämäärissä, sitä kuvannee vuosikymmenien yli ulottunut seurantatutkimus. Hän oli jo kouluajoilta innokas ornitologi kantaen varhain huolta ekokatastrofien uhkasta. Viime vuosina hän yhdisti luonnonrakkautensa ja psykoanalyyttisen näkökulman tutkielmaansa kädellisten psykologiasta, jonka saama positiivinen kansainvälinen vastaanotto ilahdutti häntä suuresti. Viime juhannuksena Reijo sai tiedon keuhkokarsinoomastaan, jo metastasoituneessa vaiheessa. Hän piti aluksi asian pienessä piirissä taatakseen rauhan käsitellä potilaittensa kanssa kysymystä psykoanalyytikon lähestyvästä kuolemasta. Hän olisi mielellään jatkanut työtään viime hetkiin, mutta voimakas uupumus valtasi hänet viimeisinä viikkoina kietoen lopuksi armeliaa-seen koomaan. Kollegat, oppilaat ja potilaat, kaikki me muistamme häntä ihailulla yhtyen hänen leskensä Tuulan, lasten ja lapsenlasten suruun. Sit tibi terra levis.
