Lääketieteen opetuksen eurojuna

On hyvä, että Lääkärilehden palstoilla keskustellaan lääketieteen opetuksen tavoitteista ja menetelmistä, niin kuin Kalle Hoppu ja Martti Siimes tekevät (SLL 28/92, s. 2585). Artikkelin otsikointi näkyvällä pääkirjoituspalstalla saattaa kuitenkin lisätä tarpeettomasti kiireisten kollegojen huolta tulevista medisiinaripolvista. Kaikki eivät ehkä perehdy sisältöön sanottavasti otsikkoa pidemmälle - itse tekstissähän ei tuoda esiin minkäänlaisia viitteitä siitä, että eurojunasta putoaminen opetuksen suhteen olisi tapahtumassa. Nykyisen EEC:n alueella ei tiettävästi missään ole siirrytty kokonaan uuteen "ongelmalähtöiseen" opetussuunnitelmaan, jota kirjoittajat tarkoittavat, ja ainoa eurojunaan pyrkijöiden joukosta löytyvä on artikkelissa mainittu Linköpingin tiedekunta.

Edellisen johdosta

Helsingin Yliopiston lääketieteellinen tiedekunta, aivan oikein, korostaa valitsemansa "jatkuvan pienten askelien parannusohjelman" merkitystä. On selvää, että näin on monin tavoin edistetty lääkärien perusopetuksen kehittämistä, kuten professorit Mäkelä ja Saksela vastineessaan toteavat.

Massiivinen lukupaketti patologiasta

Klassisten patologian oppikirjojen, kuten Andersonin, Robbinsin, Muirin ja Ackermanin rinnalle on alkanut ilmestyä uusia yrittäjiä, esimerkiksi Silverberg ja Rubin-Farber. Uusin niistä, Oxford Textbook of Pathology edustaa varsin puhtaasti englantilaista koulukuntaa. Sen yli kahdestasadasta kirjoittajasta vain 17 on saarivaltakunnan ulkopuolelta ja hekin valtaosin anglosakseja. Pari kirjoittajaa on Saksasta ja pari Ruotsista.

Toimittanut Timo Klaukka

Havainnollinen käsikirja keuhkojen parenkyymisairauksia tutkiville

Teos sisältää runsaan, korkeatasoisen kuvituksen, joka korreloi usein hienopiirto (= high resolution) TT -kuvan joko preparaatti-, thorax- tai histologiseen kuvaan. Lisäksi on selvennyksenä käytetty runsaasti kaavakuvia.

Toimittanut Timo Klaukka

Artikkeleja diabeteksen silmäkomplikaatioista

Kuusitoista yhdysvaltalaista asiantuntijaa, joista valtaosa silmälääkäreitä, on kukin kirjoittanut artikkelin diabeettisista silmäkomplikaatioista, niiden patogeneesista sekä epidemiologiasta. Yhdessä esitellään diabeteksen yleisiä hoitoperiaatteita. Varsinaista tekstiä on 275 sivua, joista viidesosa on kirjallisuusviitteitä.

Toimittanut Timo Klaukka

Ilmestynyt

Medical Diagnosis; D.C. Dugdale, M.S. Eisenberg. Ensimmäinen painos. W.B. Saunders Company 1992. ISBN 0-7216-3499-0. 881 sivua. Hinta 305 mk.

Toimittanut Timo Klaukka

Collegium medicum

Ruotsi-Suomessa ei ollut 1600-luvun puoliväliin mennessä minkäänlaisia lääkintätoimen yleisiä säännöksiä, minkä vuoksi alalle pyrki niin hyvin itseoppineita yrittäjiä kuin ammattitaidottomia huijareitakin. Epäkohtien johdosta Tukholman kaupungin lääkärikunta perusti vuonna 1663 Collegium medicorumin, lääkärikollegion, pitämään silmällä ammattikunnan toimintaa ja etuja. Myönnetyissä erioikeuksissa sille uskottiin Tukholman alueella mm. lääkäreitä, apteekkareita ja kätilöitä koskevien asioiden valvonta sekä lääkärinavun järjestäminen kulkutautien sattuessa.

1.11.1992 Päihdetyö terveyskeskuksessa vaatii kokonaisvaltaista otetta

Vuonna 1987 voimaan tullut päihdehuoltolaki korostaa perusterveydenhuollon ja terveyskeskuksen vastuuta päihdepotilaan ensisijaisena hoitopaikkana. Laki asetti niin lääkärit kuin muun henkilökunnan uuteen tilanteeseen päihdeongelmaisen kohtaamisessa ja hoidossa. Myös katkaisuhoidon järjestäminen siirtyi perusterveydenhuollolle. Perinteisesti sosiaalitoimen vastuulla olleesta päihdehuollosta on tullut yksi monista terveydenhuollon vastuualueista. Terveyskeskuksella on entistä merkittävämpi asema päihdeongelmaisen hoitoon ohjaamisessa, somaattisten komplikaatioiden toteamisessa, hoidossa sekä hoidon jatkuvuuden turvaamisessa.

1.11.1992 Helhetssyn i hälsocentralens missbrukarvård

Lagen om missbrukarvård som infördes år 1987 betonar hälsocentralens ansvar som primär vårdinstans för patienter med miss-bruksproblem. Lagen ställde härmed hälsocentralens läkare och vårdpersonal inför en ny situation. Missbrukarvården, som traditionellt hade sorterat helt under socialtjänsten, har nu blivit ett av hälso- och sjukvårdens många ansvarsområden. Hälsocentralens roll har accentuerats då det gäller att hänvisa missbrukare till vård, konstatera somatiska komplikationer och behandla dem, svara för avgiftningen och trygga vårdkontinuiteten.

Muuttuuko prostatahyperplasian hoito?

Prostatahyperplasian perinteinen hoito on leikkaus. Nykyisin 90-95 % kaikista eturauhasleikkauksista tehdään virtsaputken kautta ja vain suurimmat adenoomat poistetaan avoimessa leikkauksessa. Molemmilla tavoilla eturauhasleikkaus on osaavissa käsissä turvallinen toimenpide ja vaikeita komplikaatioita syntyy vähän. Viime vuosina on pyritty kehittämään leikkausta korvaavia, sekä lääkkeellisiä että muita hoitomuotoja. Näille hoitomuodoille on varmaankin tulevaisuudessa oma käyttöalueensa lieväoireisten potilaiden hoidossa ja leikkauksen vaihtoehtona potilaille, joita ei jostakin syystä voida leikata. Vaihtoehtoisiin hoitokokeiluihin tulee suhtautua ennakkoluulottomasti, mutta niiden teho on syytä selvittää kontrolloiduissa tutkimuksissa. Toistaiseksi ei ole ilmaantunut mitään, mikä horjuttaisi perinteisen leikkauksen asemaa prostatahyperplasian tehokkaimpana hoitokeinona. Niin hyvän tehon saavuttaminen ei kuitenkaan aina ole edes tarpeellista: useimmat potilaat ovat tyytyväisiä, jos oireellinen prostatismi lääkkeellä tai muulla tavoin saadaan oireettomaksi tai vähäoireiseksi.

Matti Kontturi