Onko paras hyvän vihollinen?

Monta asiaa tuli mieleeni lukiessani lehtenne toukokuun numerosta (14/92) Olavi Lukkarisen kirjoituksen, miten impotenssia pitäisi tutkia.

Lääkärilehti kannattaa avointa keskustelua

Haluamatta muutoin puuttua edellä käytävään keskusteluun, totean prof. Salosen Lääkärilehden toimituspolitiikasta esittämästä kommentista, että lehden puolelta olisi ollut korrektia saattaa julkaistavaksi hyväksytty keskustelupuheenvuoro välittömästi kritiikin kohteeksi joutuneen tietoon. Pyydän asiassa tapahtunutta tahatonta "torkahtamistani" anteeksi prof. Jukka T Saloselta.

Vastaus Risto Pelkoselle

Olen samaa mieltä kanssasi, että tärkeimmät impotenssin selvittelykeinot ovat hyvä anamneesi ja huolellinen kliininen tutkimus. Tätä olen yrittänyt artikkelissani painottaa. Mielestäni ns. anamnestisen lomakkeen käyttö on selvästi lisännyt potilaan seksuaalisten funktioiden häiriöistä saatavia taustatietoja. Luonnollisesti potilaan etukäteen täyttämä kaavake pitää käydä läpi yhdessä potilaan kanssa vastaanotolla. Suosittelen edelleen lomakkeen käyttöä myös terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Hypogonadismi voidaan todeta kliinisellä tutkimuksella eikä välttämättä tarvita kalliita endokriinisia tutkimuksia.

Hajataittoisuuden korjaukseen ei ole löytynyt oikotietä

Diplomi-insinööri Pauli Kostiainen on Lääkärilehdessä 12/92 tehnyt ehdotuksen silmälasien määrittämistekniikan parantamiseksi. Erityisesti häntä tuntuu kiusaavan hajataittoisuuden korjaamiseen tarkoitettujen lasien määräämisen monimutkaisuus ja hitaus.

Haitta-asteen määrittämis-ohjeisto on sekava

Suomen Lääkärilehdessä 13/92 julkaistiin "jäsenten toivomuksesta" Lääkäriliiton ohjeisto lääkärintodistusten kirjoittamisesta. Siinä kiinnittää huomiota haitta-asteen määrittämisohjeet: "Haitta-aste perustuu anamneesissa ja tutkimuksissa esiin tulleisiin tosiseikkoihin, joita verrataan lääkintöhallituksen yleiskirjeen nro 1626 haitta-astetaulukon sopiviin kohtiin".

Miten keskussairaala voi sopeuttaa toimintansa niukkeneviin voimavaroihin?

Erikoissairaanhoidossa on kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kehittymistarpeet pääsääntöisesti ratkaistu uusilla voimavaroilla. Suunnittelu- ja budjetointijärjestelmät ovat rakentuneet sen mukaan. Uudessa tilanteessa nämä eivät enää toimi: voimavarat eivät enää kasva, pikemminkin vähenevät.

Potilaan on saatava tietää kaikki mahdollisuudet

Jos lääkäri jättää tutkimatta epäilyttävän kasvainkyhmyn, hän syyllistyy rangaistavaan huolimattomuuteen. Tajuttoman alkoholistin havaitsematta jäänyt aivoruhje johtaa sekin kurinpitotoimiin.

Cecilin sisätautiopista uusi painos

Cecilin sisätautiopin raamattu on ehtinyt 19. painokseensa. Kuten aikaisemminkin, noin kolmasosa 360 kirjoittajasta on vaihtunut ja muutkin kirjoittajat ovat perusteellisesti uusineet tekstinsä, joita on kaikkiaan 534.

Toimittanut Timo Klaukka

Vanhusten syövänhoito

Viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana on julkaistu ainakin kolme vanhusten syövänhoitoa käsittelevää englanninkielistä kirjaa. Niistä uusin, Balduccin, Lymanin ja Ershlerin toimittama Geriatric Oncology, on kokonaisuutena laajimmin ja yksityiskohtaisimmin tähän ongelmakenttään syventyvä. Kirjoittajina on 35 huomattavaa syöväntutkijaa ja kliinikkoa etupäässä Yhdysvalloista. Toimittajat ovat koonneet onnistuneesti kirjan, jonka kappalejako on selkeä, päällekkäisyyttä on vältetty ja kokonaisuus on helposti luettava.

Toimittanut Timo Klaukka

Sydämen aineenvaihdunnasta teoreettisesti

Kirjan ensimmäiset 338 sivua käsittelevät sydämen aineenvaihduntaa, energiankäyttöä, impulssinsiirtoa, subsellulaarirakennetta, elektrolyyttikanavia ja lääkkeiden vaikutusmekanismeja teoreettiselta kannalta. Nimensä mukaisesti lähtökohta on aineenvaihdunta. Osa tiedoista on perusfysiologiaa, joka sinänsä käytännön lääkäriltä saattaa unohtua mutta jota ei välttämättä ionitasolla aina tarvitakaan.

Toimittanut Timo Klaukka