In memoriam Seppo Tuominen 14.7.1943-20.7.2005
Kunnallislääkäri Seppo Tuominen Kuusankoskelta on kuollut 62 vuoden iässä. Hän toimi lähes koko työuransa Kuusankoskella, jonne hän saapui opinnot päätettyään toiseksi kaupunginlääkäriksi vuonna 1971. Sepon työuran alku osui yhteen suuren kansallisen muutoksen kanssa. Kansanterveyslain voimaan tulon myötä hänestä tuli ensin johtava lääkäri vuonna 1973 ja sittemmin johtava ylilääkäri vuonna 1983. Työuran päätöspiste osui myös suuren kansallisen murroksen aikaan. Nyt itsenäisyyden ja ihmisen kokoisen hallinnon puolestapuhuja joutui todistamaan pohjoisen Kymenlaakson terveydenhuollon yhtymisen ylikunnalliseksi organisaatioksi. Tutustuin Seppoon vuonna 1993, jolloin tulin Jaalaan, naapuripitäjään, ainoaksi terveyskeskuslääkäriksi ja samalla myös vastaavaksi lääkäriksi. Seppo oli korvaamaton apu nuoremmalle kollegalleen ennen kaikkea kunnallisen terveydenhuollon, kunnallisen terveyspolitiikan ja kunnallisen terveyspolitikoinnin sekä jaalalaisten ymmärtämisessä, olihan hän itsekin työskennellyt kyseisen kunnan terveyskeskuslääkärinä. Tämän jälkeen yhteistyö jatkui paikallisessa lääkäriseurassa ja kansanterveystyön hallintolääkärit ry:ssä. Seppo Tuominen oli lääkäri, joka otti tosissaan ne asiat, joista muut tyytyivät kirjoittamaan julkaisuja, julkilausumia sekä pitämään juhlapuheita. Yllätyksekseen hän joutui usein toteamaan, kuinka kaikkea ei ilmeisesti oltukaan tarkoitettu otettavaksi todesta. Työpaikasta ei välttämättä voinutkaan tehdä savutonta ottamalla terveet elämäntavat meriittinä huomioon rekrytointivaiheessa. Myös Kuusankoskella toteutettu sydäninfarktin riskitekijöihin kohdistettu työ herätti huomiota, vaikka sen olisi pitänyt olla itsestäänselvyys ja rutiinimenettely kaikkialla maassamme. Seppo oli, vaikkakin luonteeltaan lempeä mies, ankara tyhmyydelle ja ikimuistoisille nautintaoikeuksille, ja tällä ei aina ollut helppo saada ystäviä. Ennakkoluulottomasti hän organisoi uudelleen kuntansa koululaisten näöntarkastukset ja muutoinkin pyrki järkevään työnjakoon, joka vasta kansallisen terveysprojektin myötä on tullut luvalliseksi ja jopa toivottavaksi. Hänellä oli hämmästyttävä taito pukea sanottavansa värikkäisiin ja samalla piinallisen selkeisiin kielikuviin, joista mm. Kunnallislääkäri-lehden lukijat ovat saaneet nauttia vuosikymmenien ajan. Tämä Sepon ennakkoluulottomuus ja värikkyys oli myös kantavana voimana lukuisissa Lääkäripäivien poikkitieteellisissä ja -taiteellisissa seminaareissa, joihin sisältyi riski joutua ajattelemaan itsestäänselvyyksiäkin uudelleen. Tätä muistokirjoitusta varten olen palannut käymäämme kirjeenvaihtoon. Monissa kirjeissä, jotka olivat syntyneet ilmeisesti hyvin nopeasti ja vahvasta inspiraatiosta, Seppo latasi yhteen viestiin enemmän sisältöä, kielikuvia, ajatuksia ja vertauksia, kuin moni viranhaltija saa kasaan koko työuransa aikana. Viimeisin saamani viesti on vuodelta 2003, jolloin olimme muokkaamassa Sepolle tärkeää kansanterveystyön hallintolääkärit ry:tä Lääkäriliiton alaosastoksi. Tämä kirvoitti Sepolta kommentin, joka osoittautui myös hänen kohdallaan profeetalliseksi: "Hyvä kollega, ällistyneenä luin jäsenkirjeestä suunnitelmista lopettaa yhdistyksemme. Taitaa taustalla olla stalinistinen suuruususko, joka ainakin Kymenlaaksossa on muotia." Seppo oli totuudenpuhuja, joka ei tilaisuuden tullen sanojaan säästellyt. Viimeisillä tapaamiskerroillamme Kunnallislääkäri-lehden kirjoittajatapaamisissa se tulevaisuudenkuva, jonka hän näki edessään, ei ollut enää niin valoisa. Hän koki maailman muuttuneen tosikkomaisempaan ja vähemmän sallivaan ja keskustelevaan suuntaan. Tulevissa muutoksissa toisenlaisen totuuden puhujalla ei enää ollut yösijaa. Sepossa lääkärikunta ja suomalainen terveyspolitiikka menetti kunnioitetun sekä kuunnellun keskustelijan ja sparraajan, joka pakotti keskustelukumppaninsa selkiyttämään sitä, mitä he olivat "päissään ajatelleet", kuten Seppo tapasi sanoa. Siteeraan tähän muistelujeni loppuun Sepon ajatuksen tuosta edellä mainitsemastani sähköpostiviestistä. Olkoon se Sepon seppomainen tervehdys kaikille terveyspolitiikan, terveyspolitikoinnin ja terveyspiirien tekijöille sieltä jostain haudan takaa: "Kyllä tää terveydenhuolto seilaa edes takaisin kuin preputium. Kestäviä linjoja ei ole eikä näköjään tule." Työuransa lisäksi Seppo jakoi aikaansa myös lukuisiin kansalaisaktiviteetteihin, kuten SPR, Mannerheim-liitto, Reumasäätiö, rotaryliike, Allergialiitto, maanpuolustus ja päihdehuolto, kantaen näin myös konkreettisesti sitä vastuuta, jota hän toivoi myös muiden kantavan yhteisistä asioistamme. Sepon kaltaiset kollegat ovat rakentaneet maatamme ja sen terveydenhuoltoa monet vuosikymmenet itseään säästämättä niin työssä kuin vapaa-aikanaan. Myös näille järjestöille Sepon poismeno on menetys. Nyt meidän muiden on aika ryhtyä kantamaan vastuutamme yhteisistä asioista ja opetella löytämään sitä tasapainoa, jolla työ, kansalaisvaikuttaminen ja perhe saadaan sovitettua yhteen elämäntavaksi, kunnallislääkärin elämäntavaksi. Mikko Nenonen Muistamme Seppoa myös Lääkärilehden toimituksessa Mikko Nenonen edellä ja Risto Ihalainen aiemmin Kunnallislääkäri-lehdessä ovat muistelleet edesmennyttä Seppo Tuomista kirjoituksissaan. Heidän piirtämänsä henkilökuva Seposta on yhtäläinen ja vastaa myös niitä muistoja, joita Seppo jätti Lääkärilehden toimitukselle. Seppo Tuominen toimi Kunnallislääkärien edustajana Suomen Lääkärilehden toimitusneuvostossa kahteen eri otteeseen, eli vuosina 1986-1990 ja 1996-2004, edustaen siellä perusterveydenhuollon arvoja ja toimintaa. Hän jätti tuskin ainoatakaan toimitusneuvoston kokousta väliin. Seppo ei piinannut muita toimitusneuvoston jäseniä turhalla puhumisella, mutta silloin, kun hän jotain persoonallisella tyylillään sanoi, sitä kuunneltiin ja varmasti myös otettiin lehden tulevassa toiminnassa huomioon. Sepon sairastelu alkoi näkyä jo hänen viimeisinä toimitusneuvostovuosinaan, mutta siitä huolimatta hänen äkillinen poismenonsa tuli toimituksellemme yllätyksenä. Jäimme kaipaamaan suorapuheista "Kuusankosken äänitorvea", joka uskoaksemme oli parhaimmillaan juuri lehtityössä, jossa on varaa kohdata vahvoja ja erilaisiakin mielipiteitä, ja imeä niistä käyttövoimaa arjen työhön. Päällimmäinen tuntomme on, että Sepon mukana manan majoille meni yksi niistä vahvoista persoonallisuuksista, jotka ovat välttämätöntä suolaa yhteisissä askareissamme.
