Kuka hyväksyy virkaehtosopimuksen
Viime aikoina , tekisi melkein mieleni aloittaa "viimeisinä aikoina", on käyty jälleen kerran keskustelua siitä, kuka virkaehtosopimuksen tekee ja kuka sen allekirjoittaa. Kritiikkiä tehdyistä sopimuksista on kohdistettu milloin Akavaan milloin liiton neuvottelijoihin. Samoin ratkaisuksi on ehdotettu joidenkin henkilöiden erottamista tai jonkun määrätyn prominentin kansalaisen palkkaamista. Työtaistelu- ja protestikeinoiksi on ehdotettu kaikenlaista maan ja taivaan väliltä alkaen joukkoirtisanoutumisista.
Lääkäriliitto kuuluu Akavan julkiseen sektoriin (Akava-JS r.y.), jolla on ns. pääsopimuksen mukaan oikeus allekirjoittaa Lääkärisopimus, jolla määrätään kuntasektorin lääkärien, eläinlääkärien ja hammaslääkärien palkoista. Nyt voimassa olevan sopimuksen allekirjoittivat Akava-JS:n puheenjohtaja Erkki Kangasniemi sekä Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Markku Äärimaa Lääkärikartellin puolesta. Vaikka sopimus solmitaankin Lääkärikartellin ja keskusjärjestön nimissä, hoitaa oma liittomme neuvottelutoiminnan varsin itsenäisesti. Silloin kun kyseessä on tulopoliittinen kokonaisratkaisu, niin kilpailevat järjestöt vahtivat varsin mustasukkaisesti toistensa saamia palkankorotuksia.
Lääkäriliiton säännöissä sanotaan pykälä18:ssa: Hallituksen tehtävänä on käyttää liiton neuvotteluoikeutta, päättää lakon aloittamisesta ja lopettamisesta sekä hakukiellon antamisesta ja peruuttamisesta. Organisaatiossamme 60-jäseninen suhteellisilla vaaleilla valittu valtuuskunta valitsee hallituksen ja evästää hallitusta periaatelinjauksilla. Hallitus puolestaan valitsee edunvalvontavaliokunnan, joka valmistelee palkkauskysymyksiä. Hallituksen päätökset ohjaavat liiton neuvottelijoiden työtä. Hallitus asettaa neuvottelutavoitteet ja määrittää kynnyskysymykset. Valmistelutyössä kuullaan liiton erikoisalakohtaisia alaosastoja, paikallisosastoja ja valiokuntia. Tarvittaessa kutsutaan myös valtuuskunta ylimääräiseen kokoukseen.
Jäsenäänestyksiä ei Lääkäriliitossa ole käytetty. Nykyisessä Lääkärisopimuksessa on 142 sivua ja sen pusertaminen yhdelle/kahdelle sivulle äänestysratkaisua varten olisi lähinnä jäsenistön manipulaatiota, ei todellista demokraattista päätöksentekoa. Nyt kun tavoitteena on uudenlaiset sopimustekstit, on valmistelutyön riittävä laajuus ja avoimmuus entistäkin tärkeämpää. Liiton valiokunnat, hallitus ja neuvottelijat kaipaavat kommentteja ja palautetta koko vuoden ajan, ei vasta sopimuksen allekirjoituksen jälkeen. Tässä on eräs syy siihen, että paikallisosastokierrokseen ja alaosastojen antamaan palautteeseen asetetaan suuria odotuksia. Kaikki viisaus ei mahdu yhteen päähän ja kukaan meistä ei tunne kaikkia mahdollisia olosuhteita, joissa lääkärintyötä tässä maassa tehdään. Dynaamisuutta ja innovaatiota tarvitaan, myöskään aivan uudenlaiset ehdotukset palkkausjärjestelmään eivät välttämättä löydy niiltä henkilöiltä, jotka ovat lähes sokeutumiseen asti tuijottaneet vanhaa virkaehtosopimusta.
Sopimuskentässä on realistista myös tarkkailla ympäristöä. Keskustelu uudesta tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta ja sen mataluudesta on jo alkanut. EMU-paineet antavat oman värinsä kansantaloudelliseen taustaan. Toisaalta olemme väsymiseen asti kuulleet työnantajapuolelta siitä, kuinka tälläkään kierroksella ei ole varaa julkisen sektorin eikä ainakaan lääkärikunnan ongelmien korjaamiseen. Niin sanottuja lihavia vuosia taitaa olla turha odottaa, joten ratkaisuja on haettava heti, kun virkaehtosopimus on katkolla.
Julkisen sektorin työnantajalla on kuitenkin intressiä edelleen tehostaa ja parantaa erikoissairaanhoidon yksiköiden tuottavuutta. Uusissa palkkarakenteissa voidaankin lähteä hakemaan uudenlaista tuottavuutta, jonka hyödyn voisivat työntekijä ja työnantaja jakaa. Etu ja ilo olisi yhteinen. Lääkärien palkanlaskennan yksinkertaistamisen luulisi myös olevan yhteinen tavoite. Terveydenhuollon kehittämisen tavoite ei voi olla jo nyt muhkean hallinnon edelleen kasvattaminen, vaikka sillä sarkastisesti tarkastellen olisikin työllistävää vaikutusta palkanlaskennassa.
Kaiken kaikkiaan uuden virkaehtosopimuksen aikaansaaminen ei ole huutoäänestyksen eikä torikokouksen tulos ja se ei myöskään synny affektireaktion pohjalta. Mitä vakavammin pyrimme uudenlaiseen, tuloksellista toimintaa palkitsevaan palkkarakenteeseen, sitä totisemmin ja pitkäjänteisemmin on tartuttava valmistelutyöhön. Kunnollinen, Lääkäriliittoa tyydyttävä virkaehtosopimus ei synny TUPO-teatterissa valtakunnansovittelijan öisessä toimistossa, vaan koko alkaneen vuoden jäsenkunnan yhteisen, keskustelevan ja aloitteellisen toiminnan tuloksena.
Lopuksi olennainen detalji, työnantajan tarjoama sopimus voidaan myös hylätä. Siihen palataan seuraavassa "messussa".
