Laatukaan ei parane piiskalla
Hesarin vieraskynäpalstalla oli vastikään mielenkiintoinen ja tärkeä kommenttipuheenvuoro. Finnairin eläkkeellä oleva pääohjaaja Urpo Koskela pohti Silja Europan vuonna 1995 tapahtuneen karilleajon oikeuskäsittelyä (HS 22.2.1997). Syyttäjä on päättänyt nostaa syytteen hyvän merimiestavan rikkomisesta.
Koskela toi kirjoituksessaan esille käsitteen latentti virhe: sillä tarkoitetaan toimintakulttuurissa olevia puutteita, jotka pohjautuvat useimmiten johtoportaassa tehtyihin päätöksiin. Tuottamukselliset, aktiiviset suoritusportaan virheet ovat tietysti asia erikseen.
"Latentit virheet piilevät siis yleensä systeemissä jo kauan ennen onnettomuutta. Niitä ovat esimerkiksi resurssien riittämättömyys, henkilökunnan puutteellinen koulutus, käytäntöön sopimattomat toimintaohjeet, huonosti suunnitellut ja sijoitetut laitteet, välinpitämättömyys, jolla johto suhtautuu huomattuihin uhkatekijöihin, kehno kommunikaatio johdon ja alaisten välillä sekä turvakysymysten ja -marginaalien sivuuttaminen esimerkiksi kaupallisista syistä."
Vaikka kirjoitus pohtii lähinnä merenkulun ja lentoliikenteen riskienhallintaa, ajatusten siirtymistä terveydenhuoltoon ei lukiessa voinut välttää. Yhdysvaltain medisiinis-juridista teatteria ja varsinkin sen kustannuksia kauhistellaan usein. Sellaiseen toimintakulttuuriin on mahdollista ajautua, jos riskienhallintaa ja laadunarviointia haetaan vain ja ainoastaan syyllisten tuomitsemisen ja rahakorvausten kautta. Sellaiset käytännöt näyttävät myös johtavan käsittämättömään kustannustason nousuun hurjien vakuutusmaksujen sekä "varmuuden vuoksi" tehtyjen konsultaatioiden ja turhien tutkimusten myötä.
Yksilön ja organisaation vastuiden pohtiminen on myös terveydenhuollossa tärkeää. Kun ensiapu ruuhkautuu epätoivoiseen pisteeseen eikä kokematon etupäivystäjä huomaa jonon hänniltä vakavasti sairasta, onko apulaislääkäri todellakin yksin vastuussa? Ratkaisu ei voi olla työntekijän vakuutuksen nostaminen, kurinpidolliset toimenpiteet tai nimikirjan tärveleminen, oikeustoimista puhumattakaan. Suomalainen potilas lienee kiinnostuneempi oikeasta hoidosta oikealla ajalla kuin rahasta.
Laatuasioissa on palattava työnantajan isännänvastuuseen. Työntekijöiden jatkuvan kouluttamisen täytyy olla terveydenhuollon organisaatioiden ykkösasia. Ystävällinen hoito ei riitä ainoaksi hyvän hoidon kriteeriksi, vaan kaiken hoidon on oltava myöskin tutkitusti perusteltavissa ja tuloksellista sekä tehokasta.
Erilaisia laatujärjestelmiä ja ISO-standardeja näkyy niin autokaupassa kuin siivoustoimessakin. Myös ensimmäiset terveydenhuollon yksiköt ovat saaneet sertifikaattinsa. Lääkärijärjestöjen jo 1990-luvun alussa käynnistämää laatutyötä koordinoi nykyisin Lääkäriliiton, Lääkäriseura Duodecimin, Finska Läkaresällskapetin ja Lääkärikeskusten Yhdistyksen yhteinen Laatuneuvosto. Laatuneuvoston tehtävänä on mm. edistää lääkärikunnan osallistumista terveydenhuollon ja työnsä laadun kehittämiseen, koordinoida lääkärijärjestöjen yhteistyötä terveydenhuollon laatutyössä, tehdä laatutyötä tunnetuksi, kehittää sitä ja suunnitella siihen liittyvää koulutusta sekä edistää terveydenhuollon ja sen koulutuksen laatua. Laatuneuvosto voi hyväksyä alaosastojen, erikoislääkäriyhdistysten ja seurojen laatimia laatukriteereitä ja ylläpitää niistä rekisteriä, myöntää laatutodistuksia, arvioida lääkärien koulutusta, terveydenhuollossa käytettäviä tutkimuksia, hoitoja ja käytäntöjä.
Lääkäriliitto on katsonut tärkeäksi myös kehittää erikoislääkärikoulutuksen laadunarviointia. Kokeiluprojektissa on arvioitu korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärikoulutusta, ja neurologian sekä keuhkosairauksien arvioinnit ovat valmistumassa. Näistä raportoidaan myöhemmin Lääkärilehdessä.
Lääkäriliitto järjesti viime syyskuussa yhteistyössä englantilaisen Batalas Ltd:n kanssa auditoijakoulutuksen. Kurssille osallistuneet 20 kollegaa tutustuivat ISO 9000 -laatujärjestelmään ja saivat perusvalmiuksia terveydenhuollon yksiköiden arviointia varten. Liitto on nähnyt tärkeäksi, että arviointitehtäviä varten koulutetaan kollegakunnan omia edustajia. Varsinkaan lääketieteellisen toiminnan laatua eivät voi arvioida muut kuin lääkärit.
Tänä vuonna myöhemmin haettavaksi julistettavat terveydenhuollon laatuapurahat on päätetty kohdentaa laatujohtamiseen sekä laatuauditointiin liittyviin koulutustilaisuuksiin.
Terveydenhuollon laadunarvioinnissa on tarkoitus tehostaa resurssien käyttöä, niin ettei tarvitsisi priorisoida potilaita, vaan mieluummin hoitoja, lääkkeitä, menetelmiä ja terveydenhuollon yksiköitä. Nimenomaan näistä syistä alan laadunarviointityöhön tarvitaan lääketieteellistä asiantuntemusta. Amerikkalaismallisten juristien tarjoama syyllisyys, tuomitseminen, virheiden hakeminen suurennuslasilla ja rahakorvaukset eivät ole ratkaisu nykyisiin puutteisiin. Tehostaminen ja laadun parantaminenkaan eivät parane piiskalla vaan porkkanalla. Motivaatiota ja kiinnostusta parempaan lääkärintyöhön tällä ammattikunnalla kyllä riittää.
