Uusi työaikalaki puhutti kirurgeja
Uusi työaikalaki on herättänyt ristiriitaisia näkemyksiä lääkärien keskuudessa. Työaikalaki on kuitenkin väljä yleislaki, jonka soveltamisesta käytäntöön työmarkkinaosapuolet voivat varsin vapaasti sopia, muistutti hallitusneuvos Esa Lonka esitellessään uutta lakia Lääkäriliiton Suomen Kirurgit -alaosaston järjestämässä symposiumissa 7.3.97. Laki ei edellytä päivystysjärjestelmän korvaamista jakso- tai vuorotyöllä. Lain valmisteluun keskeisesti osallistunut Lonka toivoi, että Lääkäriliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos pääsisivät yksimielisyyteen lain joustavasta soveltamisesta siten, ettei se aiheuta häiriöitä terveydenhuollon toimintaan.
Viime marraskuussa voimaan tullut työaikalaki on koskettanut lääkärikuntaa erityisesti ylityösäännöstensä osalta. EU:n työaikadirektiiviin liittyvien työsuojelutavoitteiden ja kotimaisten työllisyysnäkökohtien tuloksena lakiin kirjattiin säännös, jonka mukaan ylitöitä saa teettää korkeintaan 250 tuntia työntekijää kohden vuodessa sekä sen lisäksi 80 tuntia vuodessa paikallisen sopimuksen perusteella. Aiemmin lääkärit olivat kokonaan työaikalainsäädännön ulkopuolella ja varsinkin operatiivisilla aloilla päivystysmäärät muodostuivat huomattavasti lakiin nyt otettuja ylityökattoja suuremmiksi.
Kirurgien alaosaston piirissä ollaan huolissaan siitä, miten uusi työaikalaki sopii sairaalatyöhön, jossa toimintavalmius on turvattava vuorokauden ympäri. Hämmennystä on herättänyt erityisesti Kunnallisen työmarkkinalaitoksen omaksuma kanta, jonka mukaan yötyötä voitaisiin tehdä ainoastaan jaksotyönä. Esa Lonka huomautti kuitenkin, että työaikalaki antaa varsin väljät puitteet sopia yötyöstä eikä laki pakota muuttamaan päivystystä jakso- tai vuorotyöksi.
Erimielisyyttä Lääkäriliiton ja KT:n välillä on syntynyt myös siitä, miltä osin päivystys on laskettava työajaksi. KT:n ohjeissa on esitetty, että työaikaa olisi vain aktiivityö. Lonka vahvisti kuitenkin Lääkäriliiton tulkinnan, jonka mukaan lääkärien työpaikkapäivystys on luetteva kokonaan työajaksi. Hän viittasi lain 4 pykälä:ään, jonka mukaan työajaksi luetaan paitsi työhön käytetty aika myös se aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tältä osin laki ei salli myöskään toisin sopimista.
Kirurgien keskuudessa suoritettu kysely osoittaa, että lähes puolet alan lääkäreistä katsoo työaikalain soveltuvan huonosti kirurgin työhön ja toivoo kirurgien rajaamista asetuksella lain ulkopuolelle. Runsas kolmannes on kirurgeista kuitenkin toista mieltä ja haluaa työaikasuojaa.
Eero Hirvensalo esitti, että lääkärien päivystystä on harvoin syytä rajoittaa työsuojelusyistä ja huomautti paineiden lääkärien työaikajärjestelmien muuttamiseen johtuvan enemmänkin kuntatyönantajan säästötavoitteista. Hän piti ehdottomia ylityökattoja vääränä lähtökohtana työsuojelulle ja katsoi, että laissa olisi pitänyt pyrkiä turvaamaan lääkäreille vapaaehtoinen oikeus rajoittaa päivystysmääräänsä. Hirvensalo totesi lain nyt kieltävän ammattiosaajia tekemästä työtä, johon he itse olisivat valmiit.
Ulla Keränen totesi apulaislääkärien pitävän uutta työaikalakia uhkana jatkokoulutukselle ja potilaiden hoidolle. Kirurgit eivät opi leikkaamaan, jos työaikalain ylityörajoituksia noudatetaan kirjaimellisesti. Hän toivoi, että Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelijat oppisivat ymmärtämään sairaaloiden toimintaa, jotta työaikakysymyksistä voitaisiin sopia järkevästi.
Jukka Sirén kysyi, miten työaikalain puitteissa voidaan turvata tiettyjen avainryhmien toiminta, kuten elinsiirto- ja lastensydänkirurgien, joille ylityötunteja kertyy runsaasti ja joiden työpanos ei ole korvattavissa. Lonka totesi hätätyösäännösten joissain tilanteissa sopivan perusteluksi tällaiselle elintärkeälle työlle. Hätätyötä ei lasketa ylityöksi, mutta työ ei silloin voi olla ennalta suunniteltua.
Esa Longalta kysyttiin, millaisia seuraamuksia lääkärille voi olla ylityökaton rikkomisesta. Hän vastasi, ettei lääkärille itselleen koidu siitä mitään sanktioita, vaan työsuojeluviranomaiset valvovat työnantajien toimintaa. Työnantajan on maksettava lääkärille sopimuksen mukaiset korvaukset myös mahdollisista "laittomista" ylitöistä.
Kirurgien puheenvuoroissa tuli ilmi, että tiukka työaikasäännösten noudattaminen voi johtaa terveyspalvelujen tuotannon supistumiseen. Jos halutaan varmistaa, ettei esimerkiksi kirurgien säännöllinen työaika ylity, joudutaan leikkauslistoja karsimaan noin neljänneksellä. Lonka suositteli liukuvan työajan käyttöönottoa tällaisissa tapauksissa. Monissa sairaaloissa onkin jo siirrytty käytäntöön, että säännöllisen työajan ylitykset pyritään joustavasti kompensoimaan vapaa-aikana.
Lääkäriliiton työaikatavoitteet
Puheenjohtaja Kati Myllymäki esitteli kirurgisymposiumissa Lääkäriliiton tavoitteita lääkärien palkkauksen ja työaikajärjestelyjen kehittämiseksi. Hän totesi liiton asettuneen kannattamaan työaikalakia, koska se on keino suojella lääkäreitä kohtuuttomalta työsidonnaisuudelta ja lisäksi se turvaa eräitä muita etuja, kuten oikeuden saada korvausta ylitöistä. Palkattomien ylitöiden ongelma on lääkäreillä yleinen.
Tuoreen kyselyn mukaan kirurgeista noin 80 % tekee jatkuvasti ylitöitä ja yli puolet näistä säännöllisen työajan ylityksistä jää täysin korvaamatta. Uusi työaikalaki edellyttää, että tehty ylityö korvataan joko rahassa tai vapaana.
Myllymäki selvitteli viime syksyn työaikakiistaa, jonka tuloksena päädyttiin sairaanhoitopiirikohtaisiin työaikaratkaisuihin. Paikalliset neuvottelutulokset poikkeavat jonkin verran toisistaan ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi halunnut ryhtyä laatimaan niitä koskevia yhteisiä sovellutusohjeita. Lääkäriliitto ei kuitenkaan pitänyt tätä mahdollisena, vaan luottaa siihen, että sairaanhoitopiireissä on löydetty paikallisiin oloihin tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut. Liitto haluaa, että sairaaloissa säilyy työrauha tämän sopimuskauden ajan ja voimat keskitetään uusien työaikaratkaisujen kehittelyyn tulevaa neuvottelukierrosta varten.
Seuraavalla virkaehtosopimuskaudella Lääkäriliitto pyrkii jäsentensä peruspalkkatason nostamiseen sekä päivystysrasituksen vähentämiseen, mutta ei KT:n esittämällä vuorotyömallilla. Tavoitteena on uusien työaikajärjestelyjen toteuttaminen siten, että lääkärien kokonaisansiotaso, koulutustarpeet ja terveydenhuollon toiminta turvataan. Pyrkimys päivystysrasituksen helpottamiseen ei saa johtaa päivystysfrekvenssin kasvamiseen.
Myllymäki korosti, ettei päivystystä voi korvata perustyöajalla ja että päivystyskorvausjärjestelmä on säilytettävä nykyisen tasoisena. Hän toivoi myös KT:n ymmärtävän päivystystyön olevan luonteeltaan aivan toisenlaista kuin säännöllisenä työaikana tehtävän työn. Iltaisin, öisin ja viikonloppuisin lääkäri tekee normaalia laaja-alaisempaa ja vaativampaa työtä urakkaluonteisesti. Vastuu hoitopäätöksistä on yksin työskentelevällä lääkärillä tavallistakin suurempi.
Liiton kanta on, että lääkärien säännöllinen työaika tulee edelleenkin sijoittaa pääosin klo 8-16 välille. Päivystyssidonnaisuutta pyritään vähentämään, mutta Myllymäki huomautti, etteivät äkkimuutokset ole työvoimatilanteenkaan takia mahdollisia. Nykyiset korkeintaan 26 tunnin työrupeamat ollaan liitossa valmiit hyväksymään vielä toistaiseksi. Tavoitteeksi on kuitenkin asetettu, että aktiivipäivystyspisteissä voitaisiin paikallisesti sopia päivystysrupeamien jakamisesta niiden raskauden mukaan, mutta siten, ettei työvuorokausien määrä lisäänny.
Myllymäki ei pitänyt uuden työaikalain sisältämiä työsuojelutavoitteita turhina, vaan huomautti myös lääkärien kaipaavan lepoa. Lääkärit asettavat potilailleen työsuojelullisia rajoituksia, mutta eivät joskus huomaa tarvitsevansa niitä itsekin. Ihmisten hoito on äärimmäisen vaativaa työtä, joka edellyttää työaikasuojaa. Toimivia työaikamalleja ei kuitenkaan synny työantajan määräyksellä, vaan ne on valmisteltava lääkärikunnan asiantuntemuksella, jotta erikoissairaanhoidon päivystysaikaista toimintaa ei vaaranneta.
