Lääkäriliiton hallitus: Ehdotus tulevasta erikoisalavalikoimasta vaatii ehdottomasti jatkovalmistelua

Opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä on valmistunut uusi ehdotus Suomen tulevista erikoislääkärikoulutuksen koulutusohjelmista. Erikoisaloja on nykyisin 92, joista 32 kuuden vuoden koulutusohjelmia (pääerikoisalat) ja 60 kahdeksan vuoden koulutusohjelmia (suppeat alat). Valmisteluryhmä on esittänyt, että erikoislääkärikoulutusjärjestelmä perustuisi jatkossa 46 koulutusohjelmaan ja osa nykyisistä koulutusohjelmista sisällytettäisiin koulutuskokonaisuutta uudistaen nyt esitettyihin ohjelmiin. Ehdotuksesta antamassaan lausunnossa liitto korosti, että alustava ehdotus erikoisalojen valikoimasta ja koulutuspituuksista vaatii ehdottomasti jatkostyöskentelyä ja asiantuntijakuulemisia.

Kesäkuussa 1996 opetusministeriön EU-erikoislääkärityöryhmä (ns. Ahosen työryhmä) jätti muistionsa, jossa tarkasteltiin suomalaisen erikoislääkärikoulutuksen kehittämistarpeita (1-3). Työryhmä ehdotti muutoksia erikoislääkärikoulutuksen koulutusohjelmien rakenteeseen ja kestoon. Tavoiteasettelun, henkilökohtaisen ohjauksen ja jatkuvan arvioinnin merkitystä oppimisen ohjauksessa korostettiin. Kuntien vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi erikoislääkärikoulutusta koordinoimaan ehdotettiin koottavaksi alueelliset neuvottelukunnat. Jatkossa erikoislääkärikoulutuksessa ehdotettiin käytettäväksi aikaisempaa enemmän terveydenhuollon kaikkia tasoja ja laitoksia. Lääkärien laillistamiskäytäntöön ei ehdotettu muutoksia. Lääkärin perusterveydenhuollon lisäkoulutusta ehdotettiin vaadittavaksi jatkossa vain perusterveydenhuollossa toimivilta lääkäreiltä.

Työryhmän muistiosta käytiin hyvin laaja lausuntokierros. Yli 100 annetussa lausunnossa (mm. erikoislääkäriyhdistykset) pääsääntöisesti kannatettiin työryhmän ehdotuksia erikoislääkärikoulutuksen laadun ja tavoitteellisuuden parantamiseksi. Sen sijaan ehdotusta lakkautettavien erikoisalojen luettelosta (46/92) pidettiin liian laajana. Työryhmän ehdotusten mukaan sisätauteja ja kirurgiaa lukuunottamatta pääsääntöisesti kahdeksan vuoden koulutusohjelmat (suppeat erikoisalat) lakkautettaisiin. Uudistushankkeiden yhtenä taustana ollut kirurgikoulutusuudistus suunniteltiin toteutettavaksi siten, että jatkossa kaikki kirurgit erikoistuisivat suoraan kolmivuotisen peruskirurgian jakson jälkeen johonkin nykyisistä suppeista erikoisaloista. Yhtenä erikoistumisvaihtoehtona olisi mahdollisena myös yleiskirurgia. Kuuden vuoden koulutusohjelmista (pääerikoisalat) ehdotettiin lakkautettavaksi foniatria, kliininen farmakologia, liikuntalääketiede ja terveydenhuolto. Hallinnon pätevyys oli samoin lakkautuslistalla.

Syyskuun lopussa 1996 päättyneen lausuntokierroksen jälkeen ehdotusten jatkovalmistelu on tapahtunut opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisessä virkamiestyöryhmässä. Valmistelutyöryhmä teki maaliskuun 1997 lopulla alustavat ehdotuksensa, joista pyydettiin lausuntoja lääketieteellisten tiedekuntien dekaaneilta ja erikoislääkäritoimikuntien puheenjohtajilta, sairaanhoitopiirien ja HYKS:n johtajaylilääkäreiltä sekä Suomen Lääkäriliitolta.

Virkamiestyöryhmän ehdotukset

Valmisteluryhmä toteaa lähteneensä esityksessä edelleen siitä, että perustan erikoisalojen koulutusohjelmille muodostavat väestön terveyspalvelujen tarpeet ja terveydenhuoltojärjestelmän kyky vastata niihin. Tavoitteena on esitetty myös, että koulutus antaa aiempaa laajemmat valmiudet vastata kunkin erikoisalan kehitykseen sekä mahdollistaa lääkärityövoiman vapaan liikkuvuuden. Samalla on haluttu pyrkiä joustavaan ja sektoroitumista välttävään koulutusrakenteeseen sekä resurssien tarkoituksenmukaiseen suuntaamiseen.

Valmisteluryhmä on melko monien erikoisalojen kohdalta poikennut Ahosen työryhmän alkuperäisistä ehdotuksista. Eräiden erikoisalojen kohdalla on myös nimikettä ehdotettu muutettavaksi.

Työryhmä päättyy esityksissään edelleenkin samaan 46 lakkautettavan erikoisalan luetteloon, vaikka lista on hieman erilainen sisällöltään. Koulutusohjelmien vähimmäispituudet olisivat viisi tai kuusi vuotta, näihin sisältyisi yhden vuoden yleiskoulutusjakso. Ahosen työryhmä esitti koulutusohjelmien pituuksiksi viisi, kuusi, seitsemän tai kahdeksan vuotta.

Säilytettävien erikoisalojen luetteloon on nyt palautunut mukaan foniatria, kliininen farmakologia ja terveydenhuolto. Pääerikoisaloista esitetään lakkautettavaksi enää ainoastaan liikuntalääketiede. Hallinnon pätevyyttä esitetään edelleenkin lakkautettavaksi.

Useiden lakkautettavien erikoisalojen kohdalla mainitaan koulutusohjelma integroitavan johonkin säilytettävään erikoisalaan. Lisäksi säilytettävien erikoisalojen koulutussisällössä vastaavasti todetaan otettavaksi huomioon näitten alojen koulutusta.

Liiton näkemykset

Liiton hallitus päätti kokouksessaan 18.4. opetusministeriöön annettavasta lausunnosta koulutusvaliokunnan esityksestä. Liiton mukaan Ahosen työryhmän ehdotukset koulutuksen tavoitteellisuuden ja laadun parantamiseksi ovat kannatettavia ja niiden toteuttamiseen olisi voitu ryhtyä vaikka välittömästi ilman erikoisalojen valikoiman ja koulutuspituuksien päättämistä. Liitto korosti sitä, että lausuntoja nyt pyydettäessä olisi näkemyksiä voitu hankkia laajemmaltikin.

Liitto korostaa voimakkaasti sitä, että ehdotus lakkautettavien erikoisalojen määrästä on liian laaja eikä sitä laadittaessa ole juurikaan otettu huomioon lausuntokierroksen näkemyksiä.

EU:n lääkärikoulutuksen neuvoa-antava komitea (ACMT, Advisory Committee on Medical Training) on marraskuussa 1996 tehnyt esityksensä EU:n lääkärikoulutusdirektiiviin sisällytettävistä erikoisaloista. Direktiivissä (93/16) on tällä hetkellä mainittuna 50 erikoisalaa. ACMT:n ehdotuksen mukaan erikoisalojen määrä lisääntyisi 72:een. ACMT:n ehdotukseen sisältyy monia sellaisia erikoisaloja, joita nyt ehdotetaan Suomessa lakkautettavaksi (neonatologia, neuropatologia, lastenradiologia, liikuntalääketiede, virologia, gynekologinen onkologia, lastenkardiologia, vanhuspsykiatria, immunologia, laboratorio hematologia). Näiden osalta työvoiman liikkuvuus EU:ssa vaikeutuu, mikäli Suomessa alat lakkautettaisiin.

Liitto korostaa sitä, että valmisteluryhmän ehdotuksiin sisältyy eräitä uusia nimikkeitä, joille ei löydy kansainvälistä vastinetta. Näitä ovat ihotaudit ja allergologia, keuhkosairaudet ja allergologia sekä farmakologia ja lääkehoito. Ehdotukset eivät perustu lausuntokierroksen näkemyksiin ja niiden toteuttaminen vaikeuttaisi alojen erikoislääkärien kansainvälistä tunnustettavuutta. Allergologian liittäminen ihotautien ja keuhkosairauksien erikoisalan nimeen on vastoin vakiintuneita kansainvälisiä käytäntöjä. Isotooppilääketieteen asema on ehdotuksessa edelleen ratkaisematta. Hematologisten laboratoriotutkimusten erikoisalaa on laajalti pidetty edelleen tarpeellisena.

Naistentautien ja synnytysten alalla ollaan kansainvälisesti luomassa suppeita erikoisaloja samaan aikaan kun niitä Suomessa nyt ehdotetaan lakkautettavaksi. Liiton mielestä nuorisopsykiatria tulisi säilyttää omana erikoisalanaan eikä liittää yksinomaan lastenpsykiatrian yhteyteen. Ympäristöön liittyvien ongelmien vaikutus terveyteen on nousemassa entistä tärkeämmäksi. Mm. liiton aloitteesta vuonna 1990 perustetun ympäristöterveydenhuollon erikoisalan lakkauttaminen ei palvele näitä tarpeita.

Eräiden erikoisalojen osalle on ehdotettu kansainvälisen esimerkin mukaista ns. common trunk -periaatetta. Sitä on nyt tehdyssä ehdotuksessa tulkittu kuitenkin vastoin Ahosen työryhmän esityksiä ja lausuntokierroksen näkemyksiä. Esimerkiksi kirurgikoulutusuudistuksen kannalta neljän vuoden kirurgian common trunk sekä farmakologiassa ja lääkehoidossa edellytettävä neljän vuoden sisätautikoulutus ovat vailla perusteita. Oikeuslääketieteen kohdalla patologian koulutuksen lisääminen yhdestä vuodesta kolmeen vuoteen ei ole perusteltua ja lastenpsykiatriassa neljän vuoden psykiatrian koulutuksen vaatimus on myös vastoin alan näkemyksiä. Ylipäätänsä liiton mielestä on epätarkoituksenmukaista, että asetustasolla suunnitellaan puuttumista yksityiskohtaisiin erikoisalojen koulutussisältöihin, jotka kuuluvat yliopistojen toimivaltaan.

Uusimmassakin ehdotuksessa ehdotetaan hallinnon pätevyyden lakkauttamista. Liiton mielestä tämä ei palvele valmistelutyössä lähtökohtana pidettyjä terveydenhuoltojärjestelmän ja suomalaisen väestön terveystarpeita eikä terveydenhuollon erikoisalan säilyttäminen korvaa tätä. Terveydenhuollossa on lisääntyvässä määrin tarvetta hallinnollisen koulutuksen saaneista lääkäreistä ja lääkärikunnalla on laaja kiinnostus näiden valmiuksien hankkimista kohtaan. Liiton muutama vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan lähes 3 000 erikoislääkäriä suunnitteli hallinnon pätevyyden hankkimista.

Miten turvataan erityisosaaminen?

Ahosen työryhmä esitti toiveena, että myös lakkautettavaksi ehdotetuilla erikoisaloilla koulutus sinänsä voisi jatkua. Nyt tehty uusi ehdotus ei millään muotoa liiton mielestä takaisi sitä, että näiden alojen erityisosaaminen tulisi turvattua. Avoinna on mm. kysymys lakkautettavien alojen koulutusvirkojen ja kouluttajien asemasta jatkossa ja tiedekuntien mahdollisuuksista jatkaa koulutusta sellaisilla aloilla, joiden osalta yliopistosairaaloille ei koidu resursseja.

Liiton mielestä uudistusehdotusten yhtenä lähtökohtana ollut kirurgikoulutuksen uudistaminen voitaisiin toteuttaa mitä pikimmin erilliselläkin asetuksella. Muuten liiton mielestä alustava ehdotus erikoisalojen valikoimasta ja koulutuspituuksista vaatii ehdottomasti jatkotyöskentelyä ja asiantuntijakuulemisia.

Kirjallisuutta: