Kirurgikyselyn tulokset: Kirurgit tyytymättömiä edunvalvontaan, mutta tarjoavat Lääkäriliitolle vielä mahdollisuuden
Viime vuosina ovat suomalaiset kirurgit arvostelleet yhä äänekkäämmin SLL:n edunvalvontatoimia ja useissa puheenvuoroissa on tuotu julki ajatus, että kirurgien edunvalvonta Lääkäriliiton ulkopuolella ei voisi johtaa huonompaan tulokseen kuin mitä viimeisten 30 vuoden aikana on tapahtunut. Kaiken kukkuraksi 1990-luvun talousromahdus pysäytti käytännössä lähes kokonaan sairaalalääkäreiden palkkakehityksen ja lähes kaikki sopimuksiin sisältyneet harkinnanvaraiset palkanosat ovat jääneet saamatta. Koko lääkärikunnan edunvalvonta on parin viimeisen vuoden aikana ajautunut ahdingosta toiseen, ensinnä päivystyskorvauskysymysten ja viimeksi uuden työaikalain mukanaan tuoman päivystyskattouhkan takia.
Suomen Kirurgit -alaosasto päätti ottaa selvää jäsenistönsä tämän hetken näkemyksistä edunvalvonnan suhteen ja teki helmikuussa 1997 kyselyn, jossa 1 042:lle alaosaston jäsenelle lähetettiin 32 kysymystä sisältänyt lomake. Vastauksia saatiin hieman yli 600 kirurgilta, joten vastausprosentti oli 59, jota voidaan pitää varsin edustavana.
Vastanneista 71 % oli kirurgian ns. suppean erikoisalan lääkäreitä. Vastaajien tarkempi koulutus- ja työpaikkajakauma esitetään kuviossa 1.
YKSITYISVASTAANOTTO
Yksityisvastaanottoa piti 75 % vastanneista. Tässä suhteessa suuria eroja eri ryhmien välillä ei ollut, mutta 42 % apulaislääkäreistä ei pitänyt yksityisvastaanottoa. 70 %:lla vastaanottoa pitävistä vastaanottotulojen osuus bruttotuloista oli alle 30 %. Vain 10 %:lla vastaanottotulot muodostivat yli 50 % bruttotuloista; nämä lääkärit toimivatkin ilmeisesti pääosin yksityissektorilla.
Edunvalvonta
Kyselyssä tiedusteltiin kirurgien arviota siitä, miten Lääkäriliitto on ajanut kirurgien asiaa. 71 %:n arvio oli huonosti ja 25 % antoi arvosanan keskinkertaisesti. Alaosastolle annetut arvosanat olivat 41 % huonosti ja 47 % keskinkertaisesti.
Lääkäriliiton muita jäsenetuja 16 % arvosti hyvin ja 58 % keskinkertaisesti. Näistä jäseneduista oli eniten käytetty matka- ja tapaturmavakuutus, joka oli 62 %:lla vastanneista.
Pääosa kyselyyn vastanneista edellytti edunvalvonnan kehittämistä. 70 % arvioi, että nykytilanteessa sitä tulisi hoitaa entisten organisaatioiden, SELY:n (Suomen Erikoislääkäriyhdistys) ja Lääkäriliiton kautta. Kuitenkin 30 % arvioi, että kirurgien oma sopimus jo tässä vaiheessa olisi tavoittelemisen arvoinen. Jos edunvalvontaa voitaisiin merkittävästi tehostaa, 38 % olisi valmis maksamaan selvästi nykyistä suurempaa jäsenmaksua, joko 2-3 % palkasta tai 4 000-6 000 mk/vuosi.
Kysyttäessä haluavatko kirurgit ryhmänä erota Lääkäriliitosta, 15 % olisi siihen heti valmis. Jos jonkinlainen VES-neuvotteluoikeus on saatavissa, vaikka muuhun keskusjärjestöön liittymällä, oli jo 51 % valmis eroamaan Lääkäriliitosta. 18 % ei osannut vastata ilmeisesti riittävän konkreettisten vaihtoehtojen puuttuessa ja vain 26 % katsoi, että eroon ei ole aihetta missään oloissa. Ammattiyhdistystoimintaa arvioi 76 % vastanneista erittäin tärkeäksi ja vain 4 % piti sitä yhdentekevänä.
ERIKOISMAKSULUOKKA
EML-järjestelmää, joko nykymuodossaan taksakorjauksin tai kehitettynä sopimusjärjestelmän suuntaan, piti 79 % vastanneista kirurgeista tärkeänä. EML-järjestelmästä voidaan 13 %:n mielestä luopua, jos peruspalkkaa nostetaan. Asiaa piti merkityksettömänä 7 %, tässä joukossa ilmeisesti pääosin yksityissektorin edustajat.
PALKKAUS
Omaan palkkaukseensa oli tyytymättömiä 82 % vastanneista kirurgeista. Palkkaukseensa tyytyväisiä oli 11 %. Tyytyväisten joukossa oli eniten eläkeläisiä, ylilääkäreitä ja yksityissektorin edustajia. Kokonaispalkan korottamisen akselilla apulaislääkäri-erikoislääkäri-ylilääkäri hyväksyi 90 % vastanneista. Kysyttäessä erikseen voiko paljon päivystävän apulaislääkärin palkka ylittää vähemmän päivystävän erikois- tai ylilääkärin palkkaa jakaantuivat vastaukset lähes tasan vaihtoehtojen kyllä, ei ja en osaa sanoa välillä. Vain apulaislääkärit erosivat joukosta 53 %:lla kyllä-vastauksia.
Kyselyssä tiedusteltiin sopivaa perustyöajan palkkaa eri lääkäriryhmille. Vastauksissa korostettiin sitä, että palkan tulee vaihdella nimikkeiden sisällä vastuusta, työmäärästä, koulutuksesta ja kokemuksesta riippuen. 90 % vastanneista arvioi kirurgiapulaislääkärin sopivaksi palkkahaarukaksi 15 000-21 000 mk/kk. Erikoislääkärin palkaa arvioitaessa 90 % vastauksista sopi haarukkaan 19 000-31 000 mk/kk. Sopivaksi ylilääkärin palkaksi 90 % vastanneista katsoi haarukan 25 000-40 000 mk/kk. Luonnollisena voidaan pitää sitä, että jokainen lääkäriryhmä arvioi oman palkkatarpeensa hieman korkeammaksi kuin muiden, mutta muuten eri lääkäriryhmien palkkatarvearviot olivat varsin samankaltaiset.
Ruotsin mallin mukaan tiedusteltiin halukkuutta neuvotella omasta palkkauksesta suoraan työnantajan kanssa. Valtaosa (64 %) olisi tähän halukas Lääkäriliiton neuvottelemissa raameissa. Lopuista puolet haluaisi neuvotella omasta palkastaan ilman mitään raameja ja toinen puoli ei pitänyt suoraa neuvottelua hyvänä.
Perustyöajan palkan rakennetta kysyttäessä 51 % piti toivottavana entisen tapaista peruspalkkaa, johon toimenpiteillä tai suoritteilla voitaisiin saada 0-30 % lisää. 33 % katsoi, että puhdas peruspalkka ilman suoritelisiä olisi parempi, koska suoritelisät saattavat vääristää toimintoja kokonaisuuden kannalta epätoivottavaan suuntaan. 11 % arvioi, että toimenpidelisät voisivat nostaa peruspalkkaa jopa 200 %. Jos palkkaukseen tulee toimenpide/ suorite-elementti, 55 % arvioi, että lääkäri voisi itse valita puhtaan peruspalkan ja peruspalkan + toimenpidelisien väliltä, kun taas 42 % katsoi, että palkkausmuodon tulisi olla kaikille sama.
Vastanneista kirurgeista 56 % arvioi, että kirurgin peruspalkan tulisi työn luonteen vuoksi olla korkeampi kuin muilla lääkäriryhmillä, 27 % ei pitänyt tätä oikeana pyrkimyksenä ja 14 % piti kysymystä vaikeasti vastattavana tai huonosti laadittuna.
Kysyttäessä halukkuutta oman palkan alentamiseen, jos sillä voitaisiin työllistää lisää lääkäreitä 76 % kieltäytyi tästä ehdottomasti. 14 % oli valmis harkitsemaan tätäkin vaihtoehtoa, jos työmäärää alennettaisiin vähintään palkan alennusta vastaavasti.
YLITYÖT JA TYÖAIKALAKI
Kirurgeilta kysyttiin työaikaa, joka viikoittain ylittää virkaehtosopimuksessa sovitun 37 tunnin rajan poislukien päivystystunnit. Noin 80 % vastanneista ilmoitti tekevänsä viikoittain ylitöitä. Ylitöiden tarkempi jakauma on kuviossa 2.
Kyselyn mukaan täyden korvauksen ylitöistä, joko rahana tai vapaana, saa vain 9 % vastanneista. 60 % ilmoitti, että eivät saa ylitöistä mitään korvausta, vaikka kyselyn tekohetkellä uusi työaikalaki oli voimassa. Vaikka laki edellyttää ylityön seurantaa, 44 % vastanneista arvioi, että se on omalla työpaikalla järjestetty huonosti. 12 % ilmoitti, että ylityön seuranta on järjestetty hyvin ja toiset 12 % ei tiennyt minkäänlaisesta ylityön seurannasta.
Lisätyövirkaehtosopimus on tällä hetkellä ainoa valtakunnallisesti sovittu järjestelmä, jolla lääkäreille voidaan maksaa suunnitellusta perustyöajan ulkopuolisesta työstä. Vastaajista 33 % ilmoitti työpaikassaan käytettävän tätä systeemiä, 49 % vastaajista ilmoitti, että systeemiä ei käytetä, ja lopuille koko asia oli ilmeisesti tuntematon.
Työajan seuranta 66 %:lla vastaajista perustuu omaan ilmoitukseen, kellokortti on käytössä 8 %:lla ja 16 % vastaajista ilmoitti, että työaikaa ei seurata.
Työaikalaki oli kyselyä tehtäessä ollut ylityökattojen osalta voimassa runsaan kuukauden. Kysyttäessä tulisiko kirurgit yrittää saada ryhmänä työaikalain ulkopuolelle 46 % vastasi kyllä, 36 % ei, 15 % ilmoitti, ettei osaa ottaa kantaa ja 3 % jätti tämän kohdan vastaamatta.
YHTEENVETO
Kyselyn perusteella kirurgit antoivat SLL:n edunvalvonnalle varsin huonon arvosanan. Noin puolet kirurgeista olisi valmis eroamaan Lääkäriliitosta, jos paikka VES-neuvottelupöydässä voitaisiin muuten hankkia. Toistaiseksi suurin osa kirurgeista kuitenkin katsoi edunvalvonnan sujuvan tarkoituksenmukaisimmin SELY:n ja Lääkäriliiton kautta. Osa kirurgeista olisi valmis maksamaan hyvin suoritetusta edunvalvonnasta huomattavasti nykyistä enemmän, mutta suurin osa edellyttäisi ilmeisesti konkreettisempia takeita paremmista tuloksista ehtona lisäsijoituksille. Vaikka valtaosa kirurgeista pitää yksityisvastaanottoa, suurimmalla osalla siitä saadut tulot muodostavat alle 30 % bruttoansioista. Kirurgit eivät halua luopua nykyisestä käytännöstä, joka antaa potilaalle mahdollisuuden valita hoitava lääkärinsä (EML). Selvä perustyöajan palkan nousu on kirurgien tavoitteena, ja se voisi toteutua osin toimenpide/suoritepalkkauksen kautta. Virkahierarkian eri portailla kirurgien näkemykset olivat hämmästyttävän samanlaiset. Ylityötä tekee jatkuvasti 80 % kirurgeista, mutta vain 1/10 saa siitä täyden korvauksen. Tähänkö perustuu sairaaloiden kohonnut tuottavuus? Suhtautuminen uuteen työaikalakiin oli epäileväistä ja lähes puolet katsoi, että kirurgien tulisi pyrkiä työaikalain ulkopuolelle.
